Jaa sivu:

Korkean paikan sumpit

Jätä kommentti

Olen juonut lukemattoman määrän kahvia erilaisissa kahviloissa ympäri maailmaa. Kodikkaissa, trendikkäissä, suloisissa, meluisissa, pienissä, romanttisissa, tyylikkäissä, kiireisissä, värikkäissä, kuuluisissa, rennoissa, perinteikkäissä, laadukkaissa…

Jokainen kahvihetki on ollut omanlaisensa ja eri kahviloissa aina oma viehätyksensä. Yksi ehdottomista kestosuosikeistani on kuitenkin ”kotikahvilani” Aurora Sky Station Nuolja vuorella, joka näkyy keittiömme ikkunasta. Kahvilassa tarjoillaan maukasta  pannukahvia ja vastaleivottuja herkkuja. Mutta ehdottomasti parasta paikassa on sen sijainti ja näkymät. Kahvila sijaitsee 900 metrin korkeudessa ja täältä avautuvat mahtavat näkymät niin Abiskon kansallispuistoon kuin Torniojärvellekin.

Tänään aurinkoinen sää houkutteli Aurora Sky Stationin kahvilaan runsainmitoin kahvittelijoita.

Tuolihissi vie Aurora Sky Stationille.

Tuolihissi vie Aurora Sky Stationille.

matkalla-ruotsissa-fi-huippujuttuja-hississä.jpg

Hissimatka taittuu vajaassa 20 minuutissa. Tänään seuraksemme lähti myös Lumi koiramme.

Aurora Sky Station sijaitsee 900 metrin korkeudessa.

Aurora Sky Station sijaitsee 900 metrin korkeudessa.

matkalla-ruotsissa-fi-huippujuttuja-abisko-linbana.jpg

Kahvilan ikkunoista avautuu upeat maisemat Torniojärvelle...

Kahvilan ikkunoista avautuu upeat maisemat Torniojärvelle…

...ja terassilta Abiskoa ympäröiville vuorille.

…ja terassilta Abiskoa ympäröiville vuorille.

Elämä on ulkona!

Jätä kommentti

Ulkoilijoiden internetfoorumin relaa.com:n slogan ”Elämä on ulkona” kertoo kaiken olennaisen juuri päättyneestä talvikaudesta täällä Ruotsin Lapissa. Se on niin sopiva slogan tänne napapiirin tällä puolelle että lainaan sitä tällä kertaa blogin otsikoksi. Blogipostaukset ovat talven aikana jääneet olemattomiin juuri tästä syystä. Arki on ollut viimeiset neljä kuukautta täysin ulkona. Jäähakut, helihiihto, nousukarvat, puuterilumi, lumivyöryturvallisuus, pelastuskoirakurssit, lumikengät, moottorikelkat, nokikahvit, jääkiipeilyfestareiden tuotanto, pilkkireissut, telttayöt revontulien alla… Todellakin, elämä on ulkona. Ja olen iloinen siitä että niin moni, myös suomalainen, on tullut talven aikana tänne vieraiksemme sitä kokemaan!

Yksi näistä uusista tuttavuuksista oli Radio Suomen toimittaja Markus Turunen joka vieraili luonamme Abiskossa pääsiäisen aikoihin. Juttelimme Markuksen kanssa mm. arjesta täällä pohjoisessa, suomalaisuudesta ja ennätyslumisesta talvesta. Juttutuokiomme voit kuulla Yle Areenassa.

Lunta tosiaan tänä talvena on riittänyt. Ja vaikka ruoho rupeaakin jo pikkuhiljaa vihertymään pihallamme on Abiskoa ympäröivillä vuorilla edelleen mahdollista tehdä hienoja hiihtonousuja ja moottorikelkka retkiä. Myös helihiihto sesonkimme jatkui aina eiliseen asti ja sai hienon päätöksen loistavassa ilta-auringossa. Ja vaikka Ruotsin pohjoisimmat hiihtokeskukset Björkliden ja Riksgränsen päättivät talvikautensa viikko sitten, avautuvat rinteet Riksgränsissä taas juhannukseksi perinteisen skimba-juhannuksen viettoa varten. Ruotsi on todellakin pitkä maa, ainakin näin kesän kynnyksellä.

Tässä vielä pieni kuvakooste talvesta. Kesää odotellessa – ulkona :)

Puuteria!

Puuteria!

...ja helikoptereita.

…ja helikoptereita.

Lumin kanssa lumivyörypelastus kurssilla.

Lumi treenamassa poliisin lumivyörypelastuskurssilla.

Abisko Ice Climbing festival helmikuussa.

Abisko Ice Climbing festival (AICF) järjestettiin jo kolmatta kertaa helmikuussa.

Lumipatjan eri kerrosten analysointia ja niiden kestävyyden arviointia.

Lumipatjan eri kerrosten analysointia ja niiden kestävyyden arviointia.

Business trip.

Business trip.

Viiden tähden hotelli!

Viiden tähden hotelli!

 

 

 

Ihan pimeetä

Jätä kommentti

Olen hyvin usein napapiirin tälle puolelle muutettuani saanut vastata kysymykseen: ”Miten siitä kaamosajasta oikein selviää?” Tässäpä siis muutama ajatus pimeydestä.

Näkymä olohuoneemme ikkunasta.

Näkymä olohuoneemme ikkunasta.

Kaamoksen, eli polaariyön aikana, aurinko ei nouse horisontin yläpuolelle laisinkaan. Tämä ajanjakso kestää Abiskossa noin kuukauden (joulukuun alkupuolelta aina huomiseen asti). Mutta aluetta ympäröivien vuorten takia emme näe aurinkoa Abiskossa noin kolmeen kuukauteen.

Kuulostaa aika pahalta, eikö? Niinpä, mutta todellisuudessa polaariyön kokeminen on jotain ihan muuta.

Purppuraa Abiskossa

Purppuraa Abiskossa

Ensinnäkin kaamos ei näillä leveysasteilla tarkoita totaalista pimeyttä. Päivänvaloa riittää, vaikka suora auringonvalo tilapäisesti puuttuukin. Auringon säteet matkaavat horisontinkin ”alta” taivasta kohti ja maalavat hienoja väreja taivaalle ja vuorten seinämille. Udun läpi taivas näyttää purppuralta, oranssilta, punaiselta, pinkiltä. Harmaan eri sävyt näyttävät samettisilta ja lumoavilta jään ja lumen valtakunnassa. Päivän hämärtyessä tilalle saapuu maaginen sininen hetki.

Sininen hetki

Sininen hetki

Toisin kuin usein tähän aikaan nykyään etelämpänä, meillä on lumi maassa. Siis lumi sanan varsinaisessa merkityksessä. Vitivalkoinen lumi. Ei mikään ruskea ällö-loska. Lumen ansiosta koko maailma tuntuu paljon valoisemmalta. Otsalapun valossa lumikiteet kimaltelevat pienten timanttien lailla ja huurun peittämät puut luovat iltalenkkeilijälle satumaisen tunnelman. Katuvalojen vähyys nostaa kirkkaan tähtitaivaan esiin ja revontulet saavat koko taivaan leimahtamaan värikkääseen tanssiin.

Päivän valoisimmat tunnit 10 ja 14 välillä tulee vietettyä täällä useimmiten ulkona. Niinkuin päivät yleensäkin. Ulkoilu, ulkoaktiviteetit ja ”konttori” luonnon helmassa ovat täällä asuvien arkea. Ulkona olo piristää ja luonnossa liikkuminen tekee hyvää. Myös kaamosaikana. Tästä syystä uskonkin että kaamosaika ei meistä tunnu pimeältä eikä masentavalta.

Isä, poika ja harmaan sävyt

Isä, poika ja harmaan sävyt

Kun päivät ovat lyhyempiä on ”mysfaktor” kotona huipussaan. ”Mys” on sana jota on vaikea suomeksi suoraan kääntää, mutta se tarkoittaa suunnilleen varsin mukavaa ja rentoa oleskelua; kynttilä-illallista, suklaarasiaa ja kirjaa sohvan seurana, relausta hyvällä omallatunnolla. Takkatulta ja paljon kynttilöitä. Luonnollista downshiftausta :)

"Mysfaktor"

”Mysfaktor”

Huomisesta alkaen aurinko siis virallisesti nousee täällä Abiskossakin jo horisontin yläpuolelle, vaikka jääkin vielä vuorten taakse muutamaksi viikoksi. Sääpäiväkirjojeni muistiinpanojen mukaan aurinko kurkistaa sisään keittiömme ikkunasta 12. päivänä helmikuuta. Me kyläläiset tosin kokoonnumme jo tammikuun lopussa ”Auringon paluun grillijuhlaan” Stornabbelle (pieni kukkula Abiskossa) jolta auringon ensimmäiset säteet vuorten takaa jo näkyvät. (Tästä perinteestä lisää kuun lopussa.)

Kevät on alkamassa ja päivät pitenemässä kohta pikavauhtia. Kaamoksesta siirrytään pian puuterikauteen Ruotsin aurinkoisimmilla rinteillä. Sukset esiin ja nauttimaan!

Uusi vuosi, uudet seikkailut

Jätä kommentti

Hyvää Uutta Vuotta Abiskosta!

matkallaruotsissa-fi-huippujuttuja-lumi-ja-helikopteri

Kuva: Johan Nilsson

Vuosi 2015 tuo tullessaan paljon uusia haasteita ja seikkailuita, eikä vähiten perheemme ”kuopukselle” Lumille, 6 kk.

Lumi aloittaa maaliskuussa varsinaisen koulutuksen lumivyöry- ja etsintäkoiraksi. Sitä ennen on edessä vielä kovaa fyysistä treenausta ja perusharjoittelua tottelevaisuuden parissa. Lumi on osoittautunut ainakin tähän mennessä ”mallioppilaaksi”. Saa sitten nähdä muuttaako pian alkava murrosikä koiraa…

On suuri etuoikeus voida kouluttaa koiraa näissä maisemissa ja olosuhteissa. Lumi on jo täysin tottunut vuorilla liikkumiseen ja syvässäkin lumessa etenemiseen. Moottorikelkan ja helikopterin kyyti on Lumille ”normihommia” ja koira on kuin kotonaan pirtsakassa pakkassäässä. Lumi on lähes kokoajan mukanamme töissä, oli sitten kyse jääkiipeily opastuksesta, hiihtovaelluksista tai eri kursseista. Ja tuntuu se konttorikoirankin elämä välillä kelpaavan, kunhan palaverit eivät veny liian pitkiksi.

Kuva: Johan Nilsson

Kuva: Johan Nilsson

Hyvä lumivyörykoira tarvitsee tiimiinsä tietysti myös hyvän ohjaajan. Eli Lumi ei ole ainoa joka aloittaa kurssituksen tänä vuonna. Itselläni on siis edessä kurssi jos toinenkin: lumivyörytietoutta, ensiapua maastossa, yhteisharjoituksia pelastuslaitoksen ja poliisin kanssa, navigointia jne. Aiemmasta työstäni riskien ja kriisinhallinnan parissa sekä vuoristo-opas/vuoristopelastaja mieheni vinkeistä on todella paljon apua. Mutta paljon työtä on vielä edessä ennen kuin täydellinen ”A-team” on valmis tosihommiin.

Oikein hyvää vuoden alkua teille kaikille! Ei muuta kuin ulos ja uusia seikkailuita kohti.

 

 

 

 

Taivaallisia tulia

Jätä kommentti

Suomalaisena revontulet eivät koskaan ole ollut minulle maaginen tai niin eksoottinen juttu kuin esimerkiksi monelle etelämpää saapuvalle. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, ettenkö yhtälailla niitä ihastele kuin tänne saapuvat japanilaiset, espanjalaiset tai englantilaiset turistitkin. Ja kyllä, upeimmat revontulet olen kokenut täällä Abiskon ja naapurikylä Björklidenin alueilla. Toistuvasti. Menneellä viikolla viitenä iltana viikosta.

Taivaallisia tulia Abiskossa. Kuva: Chad Blakley

Taivaallisia tulia Abiskossa. Kuva: Chad Blakley

Abisko on täydellinen paikka revontulista kiinnostuneille. Enkä näytä olevani yksin tämän mielipiteen kanssa. Abisko, revontulien mekaksikin tituleerattu, on maailmanlaajuisesti mediassa nostettu esiin yhtenä parhaista paikoista bongata näitä taivaallisia tulia. Vuosi 2015 on nimetty YK:n valovuodeksi (UN Year of Light) ja viime viikolla Lonely Planet listasi tulevaa vuotta silmällä pitäen maailman parhaat paikat valoilmiöiden kokemiseen. Ja mikäs paikka se siellä listan kärjessä on muu kuin kotikyläni Abisko!

Tsekkaa Lonely Planetin lista tästä.

Abisko on hyvin pieni kylä subarktisella aluella, Ruotsin Lapissa. Abisko sijaitsee 68º leveysasteella ja napapiiriltä tänne on matkaa noin 200 km, linnuntietä. Lähimpään kaupunkiin Kiirunaa on matkaa 90 km, naapurikylään Björklideniin 10 km ja Norjan rajalle 40 km.

Abiskon ihanteellinen sijainti suhteessa Norjan rannikkoon ja Atlanttiin, sekä siinä välissä olevat vuoristot tekevät Abiskosta Ruotsin vähäsateisimman paikan. Käsite ”det blåa hålet i Abisko” on täällä yleisessä käytössä. Käsite viittaa siihen, että saamme hyvin usein nauttia sinitaivaasta ja tähtikirkkaista öistä. Kun kaupunkien keinovalot ja ”valosaastekin” ovat kaukana on Abisko täydellinen paikka revontulien metsästykseen.

Abisko revontulien alla. Kuva: Chad Blakley

Abisko revontulien alla. Kuva: Chad Blakley

Meitä ympärivuotisia asukkaita täällä Abiskossa on noin 160. Muutaman isomman firman lisäksi täällä on yksityisiä yrityksiä vajaat 20, ja näistä runsaat puolet saavat tulonsa osittain tai kokonaan revontulista sekä ilmiön mukanaan tuomista turisteista. Kansainvälisyys näkyy turistien lisäksi myös meidän asukkaiden eri taustoissa. Ruotsalaisten lisäksi on täällä ”edustettuina” mm. Suomi, Norja, Saksa, Belgia, Latvia, USA, Seychellit, Kanada ja Ranska.

Yksi meistä ”uusabiskolaisista”, jotka ovat löytäneet kotinsa ja toimeentulonsa täältä, on naapurimme Chad Blakley. Chad on amerikkalainen valokuvaaja, jonka yritys Lights Over Lapland on revontuliturismin uranuurtajia ja nostanut Abiskon maailmanmaineeseen. Chad on kotoisin Springfieldistä, Missourista, ja hän muutti Ruotsiin klisheisesti rakkauden perässä. Chad ja hänen vaimonsa Linnea eivät olleet koskaan aikaisemmin käyneet Abiskossa ennen kuin päätyivät tänne sattuman kautta kesätöihin vuonna 2008.

Linnea ja Chad Blakley bloggaajan kera.

Linnea ja Chad Blakley bloggaajan kera.

Mutta kun Chad seuraavana talvena näki ensimmäisen kerran elämässään revontulet, tiesi hän siitä hetkestä missionsa: valokuvata  ja opettaa ihmisiä kuvaamaan näitä taivaallisia valoiliöitä. Jo heti ensimmäisen kurssinsa jälkeen Chad sai vastata median kyselyihin ympäri maailmaa ja mm. National Geographic, BBC, Fox News ja CNN ovat nostaneet kotikylämme uutisotsikkoihinsa.

Tähän päivään mennessä Chad ja Linnea tiimeineen ovat opettaneet yli 8000 asiakasta valokuvaamaan revontulia ja valistaneet heitä tieteestä revontulien takana.

Ehkäpä ehdin itsekin vielä jonain päivänä Chadin kurssille….

Revontulet näkyvät Abiskon  arjessa.

Revontulet näkyvät Abiskon arjessa.

 

Ensi Lumi

Jätä kommentti

Ensilumen tulossa on aina jotain erityistä. Jo viikkoja ennakkoon ilma rupeaa muuttumaan ja talven tulon aistii selvästi. Sitten se yhtäkkiä onkin maassa. Se on saapunut vaivihkaa yön aikana. Tai se rupeaa leijailemaan keskellä kirkasta päivää isoina hiutaleina värjäten ymäristön hetkessä valkoiseksi. Silloin viimeistään tulee himo ottaa sukset esiin odottaamaan sitä päivää kun on talven ensimmäisen hiihtovaelluksen aika.

Ensilumi muuttaa maisemat maagisiksi.

Ensilumi muuttaa maisemat maagisiksi.

Saamen kielessä lumi on Muohta. Yleisnimitykseltään. Lumelle on muuten olemassa lukuisia eri sanoja riippuen siitä, minkälaisesta lumesta on kyse. Ensilumellekin on useita sanoja ensilumen koostumuksesta riippuen.

Huiput täällä Abiskossa (korkeimmat noin 1700 metrissä) ovat olleet valkoisina kuukauden päivät. Mutta se varsinainen ensilumi peitti kylämme kadut ja pihat vitivalkoiseksi tällä viikolla. Tänä vuonna ”ensi Lumi” tosin merkitsee meille jotain aivan erityistä. Lumi on valkoinenpaimenkoira joka saapui perheeseemme syyskuun alussa. Nyt Lumi on 17 viikkoa. Lumin ”toiveammatti” on lumivyöry-/ etsintäkoira.

Lumi, tuleva lumivyörykoira 8vk, tutustumassa uuteen kotiinsa Abiskossa.

Lumi, tuleva lumivyörykoira 8vk, tutustumassa uuteen kotiinsa Abiskossa.

Norrbottenin läänissä on tällä hetkellä 8 lumivyörykoiraa, joista 4 Kiirunan kunnassa.
Lumivyörykoirat, tai laviinikoirat, ovat Poliisin ”palkkalistoilla” olevia yksityisiä pelastuskoiriksi koulutettuja ja testattuja koiria. Koirat hälytetään lumivyöryn tai muun etsintätehtävän sattuessa ohjaajansa kanssa onnettomuuspaikalle.

Viime talvi oli Kiirunan alueella hyvin runsasluminen ja lumivyöryjä sattui normaalia ennemmän.
Anders, mieheni, joka vuoristo-oppaan työnsä lisäksi toimii vuoristopelastajana oli niin usein pelastustehtävissä että jopa tyttäremme (tuolloin 7 v.) hieman ärtyneeseen äänensävyyn totesi: ”Eikö joku voisi vähän valistaa näitä ihmisiä lumivyöryjen vaaroista niin että iskä saisi viettää edes yhden iltapäivän meidän kanssa kotona!”

Iso luminen pusu isännälle treenien jälkeen.

Iso luminen pusu isännälle treenien jälkeen.

Koiran kouluttaminen pelastuskoiraksi on vaativaa ja pitkäjänteistä työtä. Mutta jotenkin se aina on tuntunut juuri meidän elämäämme sopivalta suunnitelmalta. Lumi valittiin meille 10 pennun pentueesta Lumin kasvattaneen kennelin (White Ice Wolfs) toimesta juuri tulevaisuuden suunnitelmia silmällä pitäen. Pentutesteissä Lumi luokiteltiin parhaaseen palveluskoiraluokkaan. Eli kaikki valmiudet koiran puolelta ovat olemassa. Nähtäväksi jää miten tulemme onnistumaan tässä vaativassa, mutta mielenkiintoisessa koulutustehtävässä. Tästä lisää syksyn ja tulevan talven aikana…

Lumi totuttelemassa pelastushelikopteriin.

Lumi totuttelemassa helikopteriin.

Yhteystiedot