Jaa sivu:

Kategoria: Kiiruna

Ihan pimeetä

Jätä kommentti

Olen hyvin usein napapiirin tälle puolelle muutettuani saanut vastata kysymykseen: ”Miten siitä kaamosajasta oikein selviää?” Tässäpä siis muutama ajatus pimeydestä.

Näkymä olohuoneemme ikkunasta.

Näkymä olohuoneemme ikkunasta.

Kaamoksen, eli polaariyön aikana, aurinko ei nouse horisontin yläpuolelle laisinkaan. Tämä ajanjakso kestää Abiskossa noin kuukauden (joulukuun alkupuolelta aina huomiseen asti). Mutta aluetta ympäröivien vuorten takia emme näe aurinkoa Abiskossa noin kolmeen kuukauteen.

Kuulostaa aika pahalta, eikö? Niinpä, mutta todellisuudessa polaariyön kokeminen on jotain ihan muuta.

Purppuraa Abiskossa

Purppuraa Abiskossa

Ensinnäkin kaamos ei näillä leveysasteilla tarkoita totaalista pimeyttä. Päivänvaloa riittää, vaikka suora auringonvalo tilapäisesti puuttuukin. Auringon säteet matkaavat horisontinkin ”alta” taivasta kohti ja maalavat hienoja väreja taivaalle ja vuorten seinämille. Udun läpi taivas näyttää purppuralta, oranssilta, punaiselta, pinkiltä. Harmaan eri sävyt näyttävät samettisilta ja lumoavilta jään ja lumen valtakunnassa. Päivän hämärtyessä tilalle saapuu maaginen sininen hetki.

Sininen hetki

Sininen hetki

Toisin kuin usein tähän aikaan nykyään etelämpänä, meillä on lumi maassa. Siis lumi sanan varsinaisessa merkityksessä. Vitivalkoinen lumi. Ei mikään ruskea ällö-loska. Lumen ansiosta koko maailma tuntuu paljon valoisemmalta. Otsalapun valossa lumikiteet kimaltelevat pienten timanttien lailla ja huurun peittämät puut luovat iltalenkkeilijälle satumaisen tunnelman. Katuvalojen vähyys nostaa kirkkaan tähtitaivaan esiin ja revontulet saavat koko taivaan leimahtamaan värikkääseen tanssiin.

Päivän valoisimmat tunnit 10 ja 14 välillä tulee vietettyä täällä useimmiten ulkona. Niinkuin päivät yleensäkin. Ulkoilu, ulkoaktiviteetit ja ”konttori” luonnon helmassa ovat täällä asuvien arkea. Ulkona olo piristää ja luonnossa liikkuminen tekee hyvää. Myös kaamosaikana. Tästä syystä uskonkin että kaamosaika ei meistä tunnu pimeältä eikä masentavalta.

Isä, poika ja harmaan sävyt

Isä, poika ja harmaan sävyt

Kun päivät ovat lyhyempiä on ”mysfaktor” kotona huipussaan. ”Mys” on sana jota on vaikea suomeksi suoraan kääntää, mutta se tarkoittaa suunnilleen varsin mukavaa ja rentoa oleskelua; kynttilä-illallista, suklaarasiaa ja kirjaa sohvan seurana, relausta hyvällä omallatunnolla. Takkatulta ja paljon kynttilöitä. Luonnollista downshiftausta :)

"Mysfaktor"

”Mysfaktor”

Huomisesta alkaen aurinko siis virallisesti nousee täällä Abiskossakin jo horisontin yläpuolelle, vaikka jääkin vielä vuorten taakse muutamaksi viikoksi. Sääpäiväkirjojeni muistiinpanojen mukaan aurinko kurkistaa sisään keittiömme ikkunasta 12. päivänä helmikuuta. Me kyläläiset tosin kokoonnumme jo tammikuun lopussa ”Auringon paluun grillijuhlaan” Stornabbelle (pieni kukkula Abiskossa) jolta auringon ensimmäiset säteet vuorten takaa jo näkyvät. (Tästä perinteestä lisää kuun lopussa.)

Kevät on alkamassa ja päivät pitenemässä kohta pikavauhtia. Kaamoksesta siirrytään pian puuterikauteen Ruotsin aurinkoisimmilla rinteillä. Sukset esiin ja nauttimaan!

Ensi Lumi

Jätä kommentti

Ensilumen tulossa on aina jotain erityistä. Jo viikkoja ennakkoon ilma rupeaa muuttumaan ja talven tulon aistii selvästi. Sitten se yhtäkkiä onkin maassa. Se on saapunut vaivihkaa yön aikana. Tai se rupeaa leijailemaan keskellä kirkasta päivää isoina hiutaleina värjäten ymäristön hetkessä valkoiseksi. Silloin viimeistään tulee himo ottaa sukset esiin odottaamaan sitä päivää kun on talven ensimmäisen hiihtovaelluksen aika.

Ensilumi muuttaa maisemat maagisiksi.

Ensilumi muuttaa maisemat maagisiksi.

Saamen kielessä lumi on Muohta. Yleisnimitykseltään. Lumelle on muuten olemassa lukuisia eri sanoja riippuen siitä, minkälaisesta lumesta on kyse. Ensilumellekin on useita sanoja ensilumen koostumuksesta riippuen.

Huiput täällä Abiskossa (korkeimmat noin 1700 metrissä) ovat olleet valkoisina kuukauden päivät. Mutta se varsinainen ensilumi peitti kylämme kadut ja pihat vitivalkoiseksi tällä viikolla. Tänä vuonna ”ensi Lumi” tosin merkitsee meille jotain aivan erityistä. Lumi on valkoinenpaimenkoira joka saapui perheeseemme syyskuun alussa. Nyt Lumi on 17 viikkoa. Lumin ”toiveammatti” on lumivyöry-/ etsintäkoira.

Lumi, tuleva lumivyörykoira 8vk, tutustumassa uuteen kotiinsa Abiskossa.

Lumi, tuleva lumivyörykoira 8vk, tutustumassa uuteen kotiinsa Abiskossa.

Norrbottenin läänissä on tällä hetkellä 8 lumivyörykoiraa, joista 4 Kiirunan kunnassa.
Lumivyörykoirat, tai laviinikoirat, ovat Poliisin ”palkkalistoilla” olevia yksityisiä pelastuskoiriksi koulutettuja ja testattuja koiria. Koirat hälytetään lumivyöryn tai muun etsintätehtävän sattuessa ohjaajansa kanssa onnettomuuspaikalle.

Viime talvi oli Kiirunan alueella hyvin runsasluminen ja lumivyöryjä sattui normaalia ennemmän.
Anders, mieheni, joka vuoristo-oppaan työnsä lisäksi toimii vuoristopelastajana oli niin usein pelastustehtävissä että jopa tyttäremme (tuolloin 7 v.) hieman ärtyneeseen äänensävyyn totesi: ”Eikö joku voisi vähän valistaa näitä ihmisiä lumivyöryjen vaaroista niin että iskä saisi viettää edes yhden iltapäivän meidän kanssa kotona!”

Iso luminen pusu isännälle treenien jälkeen.

Iso luminen pusu isännälle treenien jälkeen.

Koiran kouluttaminen pelastuskoiraksi on vaativaa ja pitkäjänteistä työtä. Mutta jotenkin se aina on tuntunut juuri meidän elämäämme sopivalta suunnitelmalta. Lumi valittiin meille 10 pennun pentueesta Lumin kasvattaneen kennelin (White Ice Wolfs) toimesta juuri tulevaisuuden suunnitelmia silmällä pitäen. Pentutesteissä Lumi luokiteltiin parhaaseen palveluskoiraluokkaan. Eli kaikki valmiudet koiran puolelta ovat olemassa. Nähtäväksi jää miten tulemme onnistumaan tässä vaativassa, mutta mielenkiintoisessa koulutustehtävässä. Tästä lisää syksyn ja tulevan talven aikana…

Lumi totuttelemassa pelastushelikopteriin.

Lumi totuttelemassa helikopteriin.

Yhteystiedot