Jaa sivu:

Kategoria: Yleinen

Hallandsleden

Jätä kommentti

Kevättä ja aurinkoa ilmassa!

Göteborgin talvi on ollut soutamista ja huopaamista; -17 asteen pakkasista ja kunnon lumipeitteestä auringonpaisteeseen ja sohjon kautta takaisin pakkaskeleihin.

Blogikirjoittamiseni on ollut talviunilla, mutta nyt on karhun aika taas herätä! Hallandsleden terräng järjesti tänään ”provlöpning” ja pääsin juoksemaan itselle uuden pätkän vaellusreitistä. Itse juoksutapahtuma on toukokuun lopussa ja matkaksi voi valita joko 10km tai 30 km. Tuon pidemmän matkan maasto oli mutaista ja vaihtelevaa, mutta älyttömän hienoa. Ensimmäiset 20 kilometriä mentiin ylös alas niin polkuja, hakkuualuieta kuin sorateitä. Viimeiset 10 kilometriä on puoliksi polkua ja puoliksi soratietä. Sumplimme autokyydit niin, että pääsimme reitin lähtöpaikkaan Stättarediin ja juoksimme Hallandsledeniä pitkin Fjärås Bräcka Naturrum –luontokeskukseen.

Provlöpning på gång! Näissä tapahtumissa on aina hyvä tunnelma. Kenelläkään ei ole polulla liian kiire!

Provlöpning på gång! Näissä tapahtumissa on aina hyvä tunnelma. Kenelläkään ei ole polulla liian kiire!

Hallandsleden1

 

hallandsleden2
Fjärås Bräckanin alue kuuluu Göteborgin lähialueiden kulttuurihistoriallisesti arvokkaisiin alueisiin. Maastosta löytyy todisteita kivikauden sekä viikinkiajan maanviljelystä ja loistokautensa alue eli 1800-luvulla. Tämä on jättänyt jälkensä luontoon niin hyvässä kuin pahassa; maata hyödynnettiin isomman käden kautta ja liian ahneesti, mikä selittää avoimet ja kitukasvuiset alueet. Polkujuoksijalle nämä paikat ovat niitä parhaita; kiven ja sammaleen sekoitusta ja hienot näköalat. Fjärås Bräckanin alueella menee myös 1,5 km luontopolku, joten lenkkikenkiä ei välttämättä tarvitse jos haluaa alueeseen tutustua.

Ja itse Fjärås Bräcka Naturrum:ssa löytyy alueesta lisätietoa. Sekä hyvää kahvia:)

Ja itse Fjärås Bräcka Naturrum:ssa löytyy alueesta lisätietoa. Sekä hyvää kahvia:)

Perille pääsee parhaiten omalla autolla ja tämä sijaitsee sopivasti matkalla Freeportiin ostoksille ja tai Tjöloholmin linnaan.

DSC_1124[2]

Ja pois pääsee hymy kasvoilla, vaikkei se tässä kuvassa kovin näy. Omat jalat olivat tänään talviunilla:)

Jul på Liseberg

Jätä kommentti

Tähänastisen talven kostein ja kylmin päivä sekä Joulu Lisebergillä!

Liseberg1

Joulukuussa Liseberg muuttuu huvipuistosta joulumaaksi. Laitteet ovat tallella ja osa vielä toiminnassa sekä onnenpyörät ja muut pelikoneet pyörii! Joulu- ja talviaiheisia koristeita riittää siihen malliin, että edessä menijään on epähuomiossa helppo törmätä. Katseltavaa riittää!

Jokaisella Lisebergin joulun kävijällä on oma perinteensä: Jääshow, lämmintä kaakaota, paahdettuja kastanjoita, onnenpyörien pelaamista (tiedä vaikka voittaisi joulusuklaat mukaansa), lapinleipää ja porojen silittämistä. Minulla se on ollut marsipaanin ostaminen. Tänä vuonna se jäi välistä, mutta pääsin siipeilemään ystäväni Utan jouluperinteeseen. Hänelle se on aina ollut Souvlaksen (poropitaleipä) syönti, marsipaanin maisteleminen (ihan hukkaan ei siis munkaan mittapuulla tämä mennyt;) sekä jääshow, joka tänä vuonna tulkitsi veljekset Grimmin Hannun ja Kertun.

souvlas

Souvlas on monella göteborgilaiselle vuoden ainoa tilaisuus syödä poronlihaa. Tässä vaiheessa jonotus alkoi jo uuvuttamaan ja kamera kaivettiin esille.

Hannu ja Kerttu

Liseberg joulushow on jo useampana vuonna peräkkäin tulkinnut klassisia satuja. Ja saanut esityksistään myös tunnustusta!

Omiin perinteisiin kuuluu myös varpaiden ja sormien palelluttaminen tunnottomiksi. Tällä kertaa kolmesta kerroksesta huolimatta sormet olivat valkoisina. Kompensoivat varmastikin sitä edelleen puuttuvaa lunta:) Loogisin selitys on se, että kaupunki on tänään ollut sumussa koko päivän ja Lisebergin huvipuisto sijaitsee Mölndaslå:n varrella. Kosteutta ilmassa riittää siis aina. Ja joulumieltä myös!

Liseberg med Uta

Liikuttavan läheltä nuottia

Jätä kommentti

Kuvia ja tunnelmia Generationskörenin joulukonsertista!

joulukonsertti kaupunginkirjastossa

Olen syksyn ajan ollut mukana generationskören:ssä, mikä suoraan suomennettuna tarkoittaa sukupolvikuoroa. Sana ei suomeksi kuulosta kovin sujuvalta, mutta kertoo hyvin mistä toiminnassa on kyse, sillä tänä syksynä nuorin kuorolainen tai penkkien alla konttaaja on ollut 3-vuotias ja vanhin kuorolainen 73-vuotias.

Kuoro on osa kaupunginosien järjestämää harrastustoimintaa, jolla halutaan saattaa niin vanhat kuin nuoret ja tai sellaiseksi itsensä tuntevat yhteen ja harrastamaan yhdessä. Suorituspaineet saa jättää kotiin heti kättelyssä, ainoa vaatimus on että tykkää laulaa. Meitä on ollut moneen kokoon ja näköön ja harjoiteltavat laulut ovat vaihdelleet lastenlauluista Laleh:n hitteihin.

Itse lähdin mukaan ystäväni kautta, jonka sisko on vastuussa kuorosta. Heidän koko perhe on osallistuu äitiä lukuunottamatta, sillä jonkun on ollut jäätävä koiravahdiksi :) Totesin alussa, että kyllä minä laulaa osaan, mutta se on eri asia, että miltä se kuulostaa!

Tänään meillä oli joulukonsertti kaupunginkirjastossa. Ennen konserttia kirjaston henkilökunta antoi vinkkejä jouluaiheisista kirjoista ja elokuvista sekä sarjoista. Yleisöä oli paikalla paljon (lue perheet ja ystävät sekä työkavereita sekä muut kirjaston käyttäjät) ja näyttivät nauttivan näkemästään ja kuulemastaan. Tuosta kuulemastaan en ole varma, sillä rehellisesti sanottuna suurin osa ajasta mennään liikuttavan läheltä nuottia. Mutta ehkä se juuri on se tekemisestä huokuva ilo, mikä tarttuu. Että kaiken ei tarvi olla täydellistä ollakseen parasta juuri sillä hetkellä.

Tässä vielä kuva joulukuisesta Göteborgista. Joulukadun avajaiset jouduttiin perumaan myrskyn vuoksi, mutta tähän kuvaan tarttui ainakin vähän valoa:)

gbg dec

 

Latua!

Jätä kommentti

Vaikka lunta ei täältä löydy etsimälläkään, niin onneksi Göteborgista löytyy hiihtoputki.

Pääsin viime perjantaina Sisuradioon haastateltavaksi ja samalla kokeilemaan Kvibergin kaupunginosaan syksyllä avattua hiihtoputkea. Olihan se kivaa ja välillä löydän itseni surffailemasta Finnairin sivuilta, että pitkäisköhän sukset ottaa Suomeen joulunviettoon mukaan. Täältä pääsee kuuntelemaan radiojutun.

Joulusta puheen ollen: Ruotsin television lähettämä Julkalendern on kerännyt paljon huomiota ennen joulukuuta ja nyt muutaman viimeisen päivän aikana. Aikaisemmin historiallisista ruokaohjelmista (Historieätarna) tutut Lotta Lundgren ja Erik Haag ovat antaneet vuoden joulukalenterille omantakaisen leimansa. Joulukalenterissa ”Tuhat vuotta jouluaattoon”  valmistaudutaan joulun viettoon eri aikakausilla 1050- luvulta 2015-luvulle ja tutustutaan sen aikaseen elämään ja ruokaan. asti. Yleisesti aikuiset ovat positiivisia mutta lapset eivät ainakaan vielä ole ”päässeet joulutunnelmaan”. Osa vanhemmista kritisoi ohjelmaa juuri siitä syystä, että lasten mielestä se on liian opettavainen ja tylsä. Historiasta kiinniostuneena itse olen enemmän kuin mielissäni! Joulukalenterin kertojana on muuten suomenruotsalainen Stina Ekblad. http://www.svt.se/barnkanalen/tusen-ar-till-julafton/

Skidome

 

 

 

Göteborgilaisen insinöörin renkaanjäljissä!

3 kommenttia

Torslanda voi olla monelle tuttu Volvon tehtaista (sekä personvagnar että bussar), merimaisemasta, Arken spa:sta ja erittäin hinnakkaista taloista. Omaan listaan sain lauantain reissun jälkeen lisätä myös Sillvik:n luonnonsuojelualueen sekä muistot mukavasta roadtripistä.

sillvik1
Kävin viemässä ystäväni ison matkalaukun ja lastenvaunujen kanssa Kiel-lautalle perjantaina ja diiliin kuului että auton saa viedä takaisin vasta lauantaina. Torslanda on ollut käytävien kohteiden listalla jo pitkään, mutta julkisilla sinne kulkeminen on tuntunut hieman työläältä. Syytä kyllä en osaa sanoa, sillä aluetta tutkiessani bussilijoissa ei kyllä ole moittimista. Autolla toki pääsi tällä kertaa lähemmäs Sävik:ä, josta oli tarkoitus lähteä juoksemaan Torslanda Trailin polkua ja samalla tutustua alueeseen. Monella göteborgilaisella on ainakin puheiden perusteella pakottava tarve päästä meren ääreen, joten halusin ymmärtää, mistä tämä kaipuu kumpuaa. Lauantaina lähdimme siis Erikan ja Annen kanssa siis retkelle Torslandaan, jossa kukaan meistä ei ollut aikaisemmin käynyt. Puolen tunnin automatkan aikana huomattiin muun muassa, että tätä reittiä kaikki volvoinsinöörit kulkevat aina arkipäivinä!

Nyt ymmärrän ainakin muutaman rantakallion verran, mistä rannikolle kaipaavat puhuvat! Lähdimme summittaisella kartalla seikkailemaan ja maisemat tarjosivat niin merinäköalaa kuin peikkometsää ja satumaisemia. Alkuperäiseen suunnitelmaan kuului kalliomaalausten katsominen, mutta innostuimme seuraamaan luonnonsuojelualueen läpi kulkevaa polkua, jota ei malttanut jättää kesken. Se kulki kivikautisen merenpohjan päällä, jonka ansiosta kasvillisuus ja maaperä ovat hyvin poikkeavia. Nämä muodostumat ovat lukemani mukaan harvinaisia ja Torslannan ohella näitä löytyy länsirannikolla myös Uddevallasta. Ruotsin kielen taitoisten ja geologiasta kiinnostuneiden kannattaa lukea lisää täältä.

Kahdessa tunnissa kerkesimme päästä joulu- ja talvitunnelmaan! Kuvat kertovat miksi:) Metsämaisemat voittavat vielä oman rankinglistan, mutta tänne on päästävä uudestaan!

sillvik3

sillvik4 sillvik2

tomteland

P.s. Matkan varrella sijaitseva Torslanda kyrka on myös näkemisen arvoinen. Sisätiloista en osaa valitettavasti sanoa mitään, sillä en ole sinne asti vielä itse kerinnyt. Matalan, valkoisen kiviaidan rajoittamana pihapiiri luo kuitenkin sellaisen tunnelman, että kannattaa ainakin hidastaa vauhtia jos ohi ajaa!

 

Aamupalaa, arkistoja ja ajankohtaisuutta

Jätä kommentti
Tämän kahvilan nettisivuja on turha googlettaa! Löytyy osoitteesta Slottsskogsgatan 53, 41470 Göteborg

Tämän kahvilan nettisivuja on turha googlettaa! Löytyy osoitteesta Slottsskogsgatan 53, 41470 Göteborg

 

Kävin työkavereideni Saran ja Larsin kanssa aamupalalla yhdessä suosikkikahviloistani! Tänne ei kannata mennä hienouden takia, sillä sitä ei löydy etsimälläkään. Jos puolestaan haluaa elämyksen, niin tämä on se paikka! Kahvila muistuttaa enemmänkin asuntoa kuin kahvilaa, ruoka on rehellistä, hyvää ja halpaa! Sisään astuessa voit kuulla kananmunien paistuvan liedessä, puurokattilan hellalla, kahvipannun pörinän sekä mikron kilahduksen. Ja puheensorinaa. Kahvila sijaitsee Majornan kaupunginosassa, joka on tunnettu vaihtoehtoisesta tyylistään ja boheemimmasta menosta. Maha täynnä ja hyvillä mielin takaisin kohti keskustaa.

Tänään vietettiin Pohjoismaista arkistojen päivää teemalla Rajattomuus. Västra Götalandin Landsarkivetin työntekijät kutsuivat päivää heidän jouluaatokseen ja tarjosivat yleisölle avoimia luentoja. Itse kävin kuuntelemassa kuinka muuttoa ja matkustamista on aikanaan rajoitettu. Perspektiiviä Ruotsin hallituksen tekemäään päätökseen ottaa käyttöön rajatarkastukset tuli ainakin sen matkalaukullisen verran. Ruotsissa tarvittiin, merkantilismin hengen mukaisesti 1600-luvulta aina 1860-luvulle passi myös sisämaassa liikkumiseen ja maastamuutosta ei kannattanut edes haaveilla. Tämän jälkeista aikaa aina ensimmäiseen maailmansotaan asti luonnehditaan valtion vapaimmimmaksi ja tämä on varmasti yksi syy siihen, että 1,2 miljoonaa ruotsalaista muutti juuri tuolla aikavälillä Yhdysvaltoihin etsimään onneaan.

Luennon kultajyvät olivat tietysti arkistojen kätköistä löydetyt dokumentit siitä, kuinka tilanomistaja Wennström haki länsmannilta huonosti käyttäytyneelle rengilleen matkustuslupaa Tukholmaan, jotta ”tämä ei enää ikinä jalallaan astu Göteborgiin” sekä matkakotien kirjanpitoa, jossa saksalaiset upseerit ilman estoja osoittivat tyytymättömyytensä hevosten laatuun ja asioiden tiloihin. Mietin vain, että mistähän stereotypiat vaativista saksalaisista turisteista juontavat juurensa..

Arkivens dag

 

Kotimatkalla menin vielä pääkirjaston ohi ja näin kaupungin pystyttämän interaktiivisen taideteoksen! Kaupunginkirjaston edessä oleva rakennustyömaan laidoille on pystytetty kaksi 90 metrin pituista ”pikseliseinää”, joihin saa kuka tahansa jättää jälkensä. Seinässä olevia puuikkunoita saa aukaista mielensä mukaan ja luoda taidetta, kirjoittaa viestejä tai päästä eroon agressioistaan. Yksi taideteoksen tarkoituksista, siis taiteen lisäksi, onkin vähentää rakennustyömaasta yleisölle aiheutuvaa mielipahaa ja ärsytystä.  Projektista voi lukea lisää täältä http://www.vartgoteborg.se/prod/sk/vargotnu.nsf/1/trafik,pixelvaggen_ett_levande_konstverk_pa_avenyn. Multa tulee ainakin kaks peukkua ylös!

 

 

Pixelväggen

Kansalaisuus ja kirjoitukset

Jätä kommentti

Nyt minusta on tullut paperilla ruotsalainen ja maassa maan tavalla -tyyliin osallistuin paikallisiin yo-kirjoituksiin. Keväällä uusi yritys!

Ja viivoittimen olisi siis saanut myös itse kokeessa...No, naapuri oli onneksi hereillä ja hyväntuulinen kuten aina!

Ruotsin kansalaisuuden saaminen vaatii muiden pohjoismaiden kansalaislta oikeastaan vain aikaa ja vähän rahaa; viiden vuoden maassa kirjoilla olon jälkeen kansalaisuuden saa ilmoittautumalla ja maksamalla n. 50 euron ilmoitusmaksun. Todistusta ei tarvinnut edes hakea, vaan se toimitettiin kotiin. Sen jälkeen odottaakin se pidempi urakka – ruotsalaisen identiteetin kartuttaminen.

Kartuttaminen, sillä kyllä paikallisia tapoja ja tavattomuuksia on jo kertynyt  Kansalaisuuden myötä haluan tietenkin kokeilla mahdollisimman monta ”uutta” ruotsalaista juttua. Harkitsen jopa ”bli svensk” –projektin aloittamista, mutta se on kuitenkin vielä suunnitteluasteella. Converse-lenkkareita ja iphonea tuskin tulen hankkimaan, mutta lauantaina aloitin ruotsalaiseen opiskejärjestelmään tutustumisen uudesta näkökulmasta.

Olen töiden ohella opiskellut melkein koko ajan, joten opintopisteitä ja yliopistokokemusta on kertynyt. Ruotsi on aikuisopiskelua suosiva maa, sillä työnantajat joutavat opintovapaissa ja yhteiskunnan asenteet aikuisiällä opiskeluun ovat todella positiiviset. Tällä hetkellä teen itse lyhennettyä työaikaa, jotta voin suorittaa opintoja, jotka ovat lääkiksen hakukriteereissä. Jos vielä on suorittanut Högskoleprovetin (suomalaisten yo-kokeiden vastine), niin pystyy hakemaan useammassa hakuryhmässä. Högskoleprovet järjestetään kaksi kertaa vuodessa, samaan aikaan koko maassa, ja se on vapaaehtoinen. Yliopistoon pääsee siis opiskelemaan ilmankin.

Jos suomen yo-kirjoituksen omana aikanani olivat verrattavissa maratoniin, niin tämän päivän koeurakka oli ennemminkin sprinttimatka. Minulle tämä oli testikerta, sillä en ollult kerinnyt harjoitella tehtävätyyppejä. Optisesti luettavien lomakkeiden pylpyröiden värittämistä on harjoiteltu, vaikkakin niissä Suomen yo-kokeissa jokunen vuosi sitten! Edellisenä iltana yhdeltätoista kävin vielä naapurilta hakemassa viivoittimen lainaan, kun oma ei täyttänytkään vaatimuksia. Joten valmistautumiset olivat vähintääkin ensiluokkaisia.
Koe koostuu viidestä 55 minuutin pituisesta osiosta, joissa testataan kvantitatiivista ajattelua ja päättelykykyä (matematiikka ja tilastojen analysointi) sekä verbaalisia taitoja (sanasto ja tekstinymmärtäminen). Erillisiä reaalikysymyksiä tai ns. ainekokeita ei ole. Kysymykset ovat monivalintatehtäviä ja aikaa on hyvin rajallisesti. Eväiden syömisestä kokeen aikana sai vain haaveilla. Muistan, kuinka Suomessa matikan kirjoitusten jälkeen hyytyminen tuli hiihtoladulla, mutta lauantaina se tuli jo viimeisessä koeosiossa!

Toki ehdin miettiä, että mitä tällä koetyypillä halutaan mitata. Osioiden järjestys (matemaattinen päättely tai sanaston- ja tekstinymmärrys) ovat summittaisia ja viidestä osiosta pisteytetään neljä. Yhtä osioista käytetään koetyypin kehittämiseen ja osio ilmoitetaan kokeen jälkeen. Perusymmärrys molempia tehtävätyyppejä ajatellen täytyy olla, mutta nopeasti ajateltua koe vaatii myös rutiinia ja hiukan sitä kuuluisaa hyvää tuuria. Verrattuna Suomen tilanteeseen tällä kokeella on kuitenkin melkein sama painoarvo kuin ylioppilastutkinnolla, sillä hyvin harvoihin koulutusohjelmiin on Ruotsissa pääsykokeet. Opiskelupaikkaa haetaan siis lukiotodistuksen ja mahdollisesti Högskoleprovetin perusteella. Ja mitä tämä Högskoleprovet sitten mittaa? Opiskelutekniikkaa ja motivaatioa, juuri sitä mitä melkeinpä kaikki loppu- tai pääsykokeet!

Note to myself: Naapurin eväät näyttää aina älyttömän hyviltä, varsinkin kun on nälkä. Ens kertaa ajatellen kannattaa harjoitella ja ottaa mukaan lämmintä vaatetta! Ja viivoittimen saa kuvan mukaan myös itse kokeessa.

Varberg, muta ja Bockstensmannen

Jätä kommentti

Flunssan kourissa yskiessä yleensä miettii, että mistähän tämäkin pöpö tuli hankittua.. Veitsen nitkuttelua haavassa, mutta tällä kertaa kuitenkin hyviä muistoja! Mutaisin kokemus ikinä Varbergin Bockstensturenilla:
Varbergiin voi pyöräillä tai myös mennä pyöräilemään ja nyt olen testannut molempia. Gnistleden ja Kattegatleden ovat hyvin merkittyjä Göteborgista asti ja maisemat matkan varrella ovat vaihtelevia, kauniita ja päivästä riippuen tuulisia. Itse pyöräilin Gnistledenin pari vuotta sitten ja matkaa kertyi 110 kilometria. Muutama tunti kannattaa siis varata, mutta takaisin Göteborgiin voi tulla Öresundstågetilla (pyörän saa aina ottaa mukaan lastenlipun hinnalla). Tai junat toki kulkee myös toiseen suuntaan!
Bockstensturen on elokuun loppuu/ syyskuun alkuun sijoittuva pyöräkilpailu/tapahtuma sekä kilpaipyöräilijöille, niiksi haluaville ja kaikille lopuille. Matkoja löytyy myös sen mukaan ja tilaa ainakin tämän vuoden tapahtumassa oli itse päivänä reilusti. Todennäköisesti säällä oli jonkin verran osaa asiaan; vettä satoi ja mutaa riitti. Kolmen tunnin pyöräilyn jälkeen olo oli kuin Bockstensmannenilla: suossa uitettu ja yltä päältä mudassa. Kuivaa kohtaa ei löytynyt mistään. Neljän tunnin kohdalla jarrut lopettivat toimimasta ja siitä vielä puoli tuntia eteenpäin järki voitti. Osallistumismaksuun sisältyi siis mutahoito, vesipisarahieronta ja autokyyti maaliin! Oppia tuli moneltakin kannalta ja itselle ainakin ruotsin adjektiivi ”lerig” sai uuden ja ikimuistoisen merkityksen! http://www.bockstensturen.nu/

Muta lähti vaatteista pois kolmen pesukerran jälkeen. Hajut on vielä tallella :)

Muta lähti vaatteista pois kolmen pesukerran jälkeen. Hajut on vielä tallella :)

Bockstensmannen, jonka mukaan pyörätapahtuma on nimetty, on itsessään on yksi Varbergin nähtävyyksistä. Hänet löydettiin juhannuksena 1936 Bockstenin suosta Varbergin itäpuolelta (jossa myös Bockstensturen kulki). Miehen ruumis, joka on säilynyt kokonaisena vaatteita myöten, on ajoitettu vuosille 1350-1370. Argeologit ovat pystyneet kuvailemaan miehen kokeman kohtalon tarkasti (kolme iskua päähän) ja syistä surmaan on kaksi kilpailevaa versiota; 1350-luvulla alueella vallitsi köyhyys ja sitä seuranneet lamavuodet ja mies on voinut saada maksaa velkansa tai rikoksensa hengellään. Urbaanimman teorian mukaan hän on työhönsä kyllästynyt Homer Simpson Ringhalsista (Varbergin lähellä sijaitseva ydinvoimala). Joka tapauksessa linnoitus ja muutama vuosi sitten uusittu näyttely ovat ehdottomasti käymisen arvoisia. http://www.museumhalland.se/varbergs-fastning/

Oma henkilökohtainen suosikkini on Kallbadhuset, joka on rakennettu vuonna 1903 ja manifestoi alueen vahvaa uinti- ja rantakulttuuria aina 1800-luvulta asti. Varberg ja Appelviken ovat ympäri vuoden myös surffaajien suosiossa ja hienoja rantoja riittää myös rannalta ihailijoille. Varbergista löytyy myös Grimetonin radioasema, joka on UNESCO:n maailmanperintökohteiden listalla. http://www.kallbadhuset.se/

Arkipäivän askareissa olen ottanut muutaman askeleen lähemmäs göteborgilaisuutta! Göteborgvitsejä osaan jo kertoa. Omasta mielestä oikein hyviä ja muiden mielestä oikein huonoja – juuri niinkuin sen pitääkin mennä. Eilisen sulka hatussa on arvelluttavampi, sillä jouduin ensimmäistä kertaa kokemaan miltä tuntuu, kun joku sosialisoi pyörän tai sen osia. ”Eihän tämä mulle satu” –vakuuttuneisuus on ollut tähän asti aina mielessä, kun olen lukenut tai kuullut pyörävarkauksista. Kaksi lukkoa eivät riittäneet, varsinkaan kun toinen niistä ei mennyt eturenkaan kautta. Pyöränraatoani siinä työpaikan pihalla ihmetellessäni eräs oppilaista tulee näyttämään omaa eturengastaan ja totesi, että minulla oli sentään hyvä tuuri. Häneltä oli viety kaikki muut paitsi eturengas. Olisin saanut lainaan, mutta jarrut eivät olleet yhteensopivat. Västtrafiken toi kuitenkin kotiin nopeasti ja mobiiliappikin lipunostoon toimi ensimmäisella kerralla, joten ei tätä epäonnea kovin kauaa kannata harmitella. Kunhan vain tästä flunssasta pääsisi nopeasti eroon!

Tjörn vs Bahamas

1 kommentti

Göteborgista 60 kilometriä pohjoiseen sijaitseva Tjörnin saari on tunnettu Bohuslääniläisista kallioista, tunnelmallisista pienistä saaristolaisyhteisöistä, triatlonistaan sekä traagisesta Almöbron sortumisesta vuonna 1980. Perjantaisin ja sunnuntaisin kannattaa lähteä matkaan joko tosi aikaisin tai myöhään, jos autojonoissa odottaminen ärsyttää vähänkin. Saari on nimittäin täynnä Göteborgin ja lähialueilla asuvien mökkejä! Kunta yrittää mökkeilijöiden ja turistien lisäksi huokutella myös ympärivuotisia asukkaita mitä kekseliäimmillä mainoskampanjoilla, esimerkiksi vertaamalla itseään Bahamasiin.

Pari viikkoa sitten ystäväni Anna meni naimisiin Tjörnin Rönnängnin kirkossa ja majoituimme kaveriporukalla Lekandersin Bär&Boende -B&B:hen. Sää suosi viikonloppua ja päivästä tuli ikimuistoinen niin hääparille kuin vieraillekin. Taksin saaminen keskellä yötä oli hieman haastavampaa, ja kuningasidea kävellä majoituspaikkaan takaisin oli ihan oikeastikin kuningasidea. Jos maisemat olivat hienot päivällä auringonpaisteessa, niin yöllinen tähtitaivas ja sopivan viileän kostea ilma antoi myöskin lisäulottovuuden elämykselle. Tjörn johtaa 1-0.

 

Majoituspaikka kerää myöskin pisteitä. Vastaanotto oli erittäin ystävällinen ja yrityksellä on mielenkiintoinen historia. Lekanders on vanhalla maatilalla sijaitseva perheyritys ja tilalla on ollut sikataloutta jo yhdeksässä polvessa 1600-luvulta lähtien. Paikan omistaja oli erittäin sympaattinen eläkkeellä oleva naishenkilö ja hän kertoi, kuinka lapsien tekoa piti jatkaa siihen asti, että tuli poika joka olisi jatkanut tilaa. Kolmella kuulemma onneksi selvisi, mutta maatilan pitäjäksi hänellä ei ollut haluja. ”No sitten me mietittiin, että B&B vois olla mukava juttu. Eihän me tiedetty miten sellanen perustetaan, mutta ainahan sitä maanviljelijällä pitää yrittää”. Vuodesta 2002 lähtien vanhassa sikalassa on ollut majoittujia ja vuosi vuodelta kiinnostus on kasvanut. Tänä vuonna ”eksoottisimmat” vieraat olivat tulleet Hawailta ja Mongoliasta. Huoneet olivat tilavia ja käyttöön saa myöskin ison keittiön ja terassin. Aamupalan ohi ei muuten kannata myöskään nukkua! http://www.lekander.nu/

Lekandersin ”bondefrukost”

 

 

Lekandersin omistaja ja sen tyttö. Huomasimme, että maailma on pieni, kun Ann-Sofiella ja minulla on yhteisiä tuttuja töiden kautta

Lekandersin omistaja ja sen tyttö. Huomasimme, että maailma on pieni, kun Ann-Sofiella ja minulla on yhteisiä tuttuja töiden kautta

Seuraavana viikonloppuna sain majoitusrahoille vielä enemmän vastinetta kun Lekandersin henkilökunta oli tien varrella kannustamassa meitä triathlonistejä! Osallistuin ystävieni Annan ja Emilin kanssa Tjörnin triatlonin puolimatkaan viestinä. Anna ui, minä pyöräilin ja Emil juoksi. 90 kilometrin pyöräilyosuus kiersi Tjörnin teitä ja tarjosi kattavan kuvan saaren asutuksesta. Naureskelin itsekseni kun mietin, että viikko sitten samoja teitä hipsittiin juhlakengissä pikkutuntien jälkeen kotiin ja nyt saa pyörällä vintata vastatuuleen. Välillä tuntui, että jalat käy mutta maisemat ei vaihdu! Perille ja takaisin kisakeskukseen Skärhamniin kuitenkin päästiin yllättävän hyvässä ajassa. Nordiska akvarellmuseettiin, joka sijaitsee Skärhamnissa ei kuitenkaan tällä kertaa kerinnyt mutta itse kylästä sai todella mukavan vaikutelman.

Itse tapahtumana Tjörn triatlon on sopivan pieni ja mutkailematon. Sunnuntaina oli vielä tarjolla sprinttimatkoja ja itsellä mieli teki kokemaan se varusteiden vaihdon hässäkkä ja viehätys. Vesi ei ollut kylmää ja märkäpuku lähti sujuvasti pois päältä. Pyöräily ei ollut yhtä kivaa kuin edellisenä päivänä mutta juoksu sitä mukavampaa. Jos Tjörn on paikkana koukuttava niin kyllä oli triatlonkin!

Valmiina sprinttimatkalle

 

Ai niin, kumpi voitti? Me, minä ja Tjörn. Hyvällä marginaalilla.

Viestissä voitimme itsemme sekä yhden muunkin joukkueen. Sprinttimatkalla tuloslistassa jäi taakse useampi nimi kuin eteen ja Tjörn pesi Bahamasin heti kättelyssä. Kunnan nettisivuilta pääsee lukemaan hyväntahtoisen vertailun: http://bahamas.tjorn.se/

Aurinkoa!

Jätä kommentti

Kesä kaikilla, loma osalla ja ilmoja pitelee! Göteborgilaiset ovat pian hätää kärsimässä kylmien kelien vuoksi. Onneksi hetkittäiset auringon pilkahdukset tuovat tekohengitystä kesähytinään ja misääriin. Osa ottaa ilmiön huumorilla, toiset ei.

Työkaverini Sara lähetti minulle snapchatin ”sitter och fryser i Slottskogen. Semester?” (istun ja palelen Slottskogenissa, lomako?) Seuraavana päivänä tuli uusi, jossa hän oli matkalla kotikaupunkiinsa junalla. Kuvaaan oli tarkoituksella otettu mukaan se paksumpi kesätakki mutta myös sopivan leveä hymy:) Facebookpäivitykset ovat lämpiminä päivinä ”ÄNTLIGEN” (VIHDOINKIN) -luokkaa auringonkuvilla ja viidellä hymiöllä sekä kolmella huutomerkillä, mutta muuten normaalia kylmempiä säitä syytetään loman pilaamisesta.

Turistit ovat tästä ”katastrofikesästa” autuaan tietämättömiä. Heitä virtaa kaupunkiin vain turisteilemaan tai osallistumaan kesän tapahtumiin. Tulevana viikonloppuna kaupunki esimerkiksi isännöi maailman suurinta juniorijalkapalloturnausta, jossa on sekä näköä että kokoa. 1600 joukkuetta 80 maasta tuo noin 40 000 tuhatta turistia kaupunkiin. Pelejä pelataan ympäri kaupunkia ja niitä pystyy seuraamaan myös netin kautta livenä. Tunnelma on aina huipussaan! http://www.gothiacup.se/

Mitä tekevät göteborgilaiset kesällä? Grillausta Slottskogenissa, hengailua ja uintia Saltholmenilla ja eteläisessä saaristossa, kahvittelua ystävien kanssa, retkeilyä ja Lisebergiä. Veneen omistajat omistavat kesänsä veneelleen ja lähtevät purjehtimaan, kesämökin omistajat suuntaavat täyteen pakatun autonsa pois kaupungista, jalkapalloperheet satsaavat Gothia Cupiin ja monet matkustavat sukulaisten luo. Säiden salliessa. Tai sitten ulkomaille. Joka tapauksessa lomalla pitää tehdä jotakin mielenkiintoista, uutta ja hienoa hyvässä säässä ja se suunnitellaan monesti hyvissä ajoin etukäteen. Mainitsinko jo, että kesää saattaa myös edeltää päättämisen vaikeus ja stressi, sillä tällainen yhtälö voi välillä olla mahdoton?

Tänä kesänä göteborgilaisia virtaa kaupungista poispäin varmaankiin normaalia enemmän. Kesäkuun puolivälissä Göteborgs-Posten uutisoi kokonaisen aukeaman verran tulevista kesän ilmiöistä: ”Toukokuun sateet loivat ennätyksellisen murhaajaetanavuoden”, ”Mansikkaräjähdys tulollaan”, ”Uintikelit antavat odottaa” ja ”Göteborgilaiset pakenevat saetta”. Göteborgilaiset matkatoimistot olivat jo reilu kolme viikkoa sitten myyneet lähes tulkoon kaikki matkansa Turkkiin, Kreikkaan ja Espanjaan, sillä moni ”pakenee” Göteborgin sateita. Juhannukseksi odotetut mansikat (5 miljoonaa litraa) jäivät odotuksen asteelle ja niitä povattiin tulevan seuraavien viikkojen aikana – riippuen säiden kehityksestä. Tämän päivän tuorein uutinen GP:ssä oli ”Sommaren är kort – semestern regnar bort”. Lämpö antaa siis odottaa.

Itse olen oppinut tästä uutisoinnista kielellisestikin paljon. Ruotsin sana ”semester” ei siis tarkoita pelkästään lomaa, vaan tarkoin suunniteltua lomaa hyvässä säässä. Kuumin vinkkini Göteborgiin matkaaville on kerrata sääfraasit joko vanhoista ruotsin kirjoista tai ensimmäisesta googletettavasta linkistä sekä käyttää niitä jäänmurtajana paikallisten kanssa keskustellessa. Kyllä sieltä viimeistään silloin hymy ja palvelualttius tulee esille vaikka paikallisia kuinka säät ketuttaisi!

Minun kesäni menee vuoroin vieraissa -periaatteella eli tutustuessa Suomen kesään!

Yhteystiedot