Jaa sivu:

Kategoria: gbgarkea

Jul på Liseberg

Jätä kommentti

Tähänastisen talven kostein ja kylmin päivä sekä Joulu Lisebergillä!

Liseberg1

Joulukuussa Liseberg muuttuu huvipuistosta joulumaaksi. Laitteet ovat tallella ja osa vielä toiminnassa sekä onnenpyörät ja muut pelikoneet pyörii! Joulu- ja talviaiheisia koristeita riittää siihen malliin, että edessä menijään on epähuomiossa helppo törmätä. Katseltavaa riittää!

Jokaisella Lisebergin joulun kävijällä on oma perinteensä: Jääshow, lämmintä kaakaota, paahdettuja kastanjoita, onnenpyörien pelaamista (tiedä vaikka voittaisi joulusuklaat mukaansa), lapinleipää ja porojen silittämistä. Minulla se on ollut marsipaanin ostaminen. Tänä vuonna se jäi välistä, mutta pääsin siipeilemään ystäväni Utan jouluperinteeseen. Hänelle se on aina ollut Souvlaksen (poropitaleipä) syönti, marsipaanin maisteleminen (ihan hukkaan ei siis munkaan mittapuulla tämä mennyt;) sekä jääshow, joka tänä vuonna tulkitsi veljekset Grimmin Hannun ja Kertun.

souvlas

Souvlas on monella göteborgilaiselle vuoden ainoa tilaisuus syödä poronlihaa. Tässä vaiheessa jonotus alkoi jo uuvuttamaan ja kamera kaivettiin esille.

Hannu ja Kerttu

Liseberg joulushow on jo useampana vuonna peräkkäin tulkinnut klassisia satuja. Ja saanut esityksistään myös tunnustusta!

Omiin perinteisiin kuuluu myös varpaiden ja sormien palelluttaminen tunnottomiksi. Tällä kertaa kolmesta kerroksesta huolimatta sormet olivat valkoisina. Kompensoivat varmastikin sitä edelleen puuttuvaa lunta:) Loogisin selitys on se, että kaupunki on tänään ollut sumussa koko päivän ja Lisebergin huvipuisto sijaitsee Mölndaslå:n varrella. Kosteutta ilmassa riittää siis aina. Ja joulumieltä myös!

Liseberg med Uta

Liikuttavan läheltä nuottia

Jätä kommentti

Kuvia ja tunnelmia Generationskörenin joulukonsertista!

joulukonsertti kaupunginkirjastossa

Olen syksyn ajan ollut mukana generationskören:ssä, mikä suoraan suomennettuna tarkoittaa sukupolvikuoroa. Sana ei suomeksi kuulosta kovin sujuvalta, mutta kertoo hyvin mistä toiminnassa on kyse, sillä tänä syksynä nuorin kuorolainen tai penkkien alla konttaaja on ollut 3-vuotias ja vanhin kuorolainen 73-vuotias.

Kuoro on osa kaupunginosien järjestämää harrastustoimintaa, jolla halutaan saattaa niin vanhat kuin nuoret ja tai sellaiseksi itsensä tuntevat yhteen ja harrastamaan yhdessä. Suorituspaineet saa jättää kotiin heti kättelyssä, ainoa vaatimus on että tykkää laulaa. Meitä on ollut moneen kokoon ja näköön ja harjoiteltavat laulut ovat vaihdelleet lastenlauluista Laleh:n hitteihin.

Itse lähdin mukaan ystäväni kautta, jonka sisko on vastuussa kuorosta. Heidän koko perhe on osallistuu äitiä lukuunottamatta, sillä jonkun on ollut jäätävä koiravahdiksi :) Totesin alussa, että kyllä minä laulaa osaan, mutta se on eri asia, että miltä se kuulostaa!

Tänään meillä oli joulukonsertti kaupunginkirjastossa. Ennen konserttia kirjaston henkilökunta antoi vinkkejä jouluaiheisista kirjoista ja elokuvista sekä sarjoista. Yleisöä oli paikalla paljon (lue perheet ja ystävät sekä työkavereita sekä muut kirjaston käyttäjät) ja näyttivät nauttivan näkemästään ja kuulemastaan. Tuosta kuulemastaan en ole varma, sillä rehellisesti sanottuna suurin osa ajasta mennään liikuttavan läheltä nuottia. Mutta ehkä se juuri on se tekemisestä huokuva ilo, mikä tarttuu. Että kaiken ei tarvi olla täydellistä ollakseen parasta juuri sillä hetkellä.

Tässä vielä kuva joulukuisesta Göteborgista. Joulukadun avajaiset jouduttiin perumaan myrskyn vuoksi, mutta tähän kuvaan tarttui ainakin vähän valoa:)

gbg dec

 

Latua!

Jätä kommentti

Vaikka lunta ei täältä löydy etsimälläkään, niin onneksi Göteborgista löytyy hiihtoputki.

Pääsin viime perjantaina Sisuradioon haastateltavaksi ja samalla kokeilemaan Kvibergin kaupunginosaan syksyllä avattua hiihtoputkea. Olihan se kivaa ja välillä löydän itseni surffailemasta Finnairin sivuilta, että pitkäisköhän sukset ottaa Suomeen joulunviettoon mukaan. Täältä pääsee kuuntelemaan radiojutun.

Joulusta puheen ollen: Ruotsin television lähettämä Julkalendern on kerännyt paljon huomiota ennen joulukuuta ja nyt muutaman viimeisen päivän aikana. Aikaisemmin historiallisista ruokaohjelmista (Historieätarna) tutut Lotta Lundgren ja Erik Haag ovat antaneet vuoden joulukalenterille omantakaisen leimansa. Joulukalenterissa ”Tuhat vuotta jouluaattoon”  valmistaudutaan joulun viettoon eri aikakausilla 1050- luvulta 2015-luvulle ja tutustutaan sen aikaseen elämään ja ruokaan. asti. Yleisesti aikuiset ovat positiivisia mutta lapset eivät ainakaan vielä ole ”päässeet joulutunnelmaan”. Osa vanhemmista kritisoi ohjelmaa juuri siitä syystä, että lasten mielestä se on liian opettavainen ja tylsä. Historiasta kiinniostuneena itse olen enemmän kuin mielissäni! Joulukalenterin kertojana on muuten suomenruotsalainen Stina Ekblad. http://www.svt.se/barnkanalen/tusen-ar-till-julafton/

Skidome

 

 

 

Göteborgilaisen insinöörin renkaanjäljissä!

3 kommenttia

Torslanda voi olla monelle tuttu Volvon tehtaista (sekä personvagnar että bussar), merimaisemasta, Arken spa:sta ja erittäin hinnakkaista taloista. Omaan listaan sain lauantain reissun jälkeen lisätä myös Sillvik:n luonnonsuojelualueen sekä muistot mukavasta roadtripistä.

sillvik1
Kävin viemässä ystäväni ison matkalaukun ja lastenvaunujen kanssa Kiel-lautalle perjantaina ja diiliin kuului että auton saa viedä takaisin vasta lauantaina. Torslanda on ollut käytävien kohteiden listalla jo pitkään, mutta julkisilla sinne kulkeminen on tuntunut hieman työläältä. Syytä kyllä en osaa sanoa, sillä aluetta tutkiessani bussilijoissa ei kyllä ole moittimista. Autolla toki pääsi tällä kertaa lähemmäs Sävik:ä, josta oli tarkoitus lähteä juoksemaan Torslanda Trailin polkua ja samalla tutustua alueeseen. Monella göteborgilaisella on ainakin puheiden perusteella pakottava tarve päästä meren ääreen, joten halusin ymmärtää, mistä tämä kaipuu kumpuaa. Lauantaina lähdimme siis Erikan ja Annen kanssa siis retkelle Torslandaan, jossa kukaan meistä ei ollut aikaisemmin käynyt. Puolen tunnin automatkan aikana huomattiin muun muassa, että tätä reittiä kaikki volvoinsinöörit kulkevat aina arkipäivinä!

Nyt ymmärrän ainakin muutaman rantakallion verran, mistä rannikolle kaipaavat puhuvat! Lähdimme summittaisella kartalla seikkailemaan ja maisemat tarjosivat niin merinäköalaa kuin peikkometsää ja satumaisemia. Alkuperäiseen suunnitelmaan kuului kalliomaalausten katsominen, mutta innostuimme seuraamaan luonnonsuojelualueen läpi kulkevaa polkua, jota ei malttanut jättää kesken. Se kulki kivikautisen merenpohjan päällä, jonka ansiosta kasvillisuus ja maaperä ovat hyvin poikkeavia. Nämä muodostumat ovat lukemani mukaan harvinaisia ja Torslannan ohella näitä löytyy länsirannikolla myös Uddevallasta. Ruotsin kielen taitoisten ja geologiasta kiinnostuneiden kannattaa lukea lisää täältä.

Kahdessa tunnissa kerkesimme päästä joulu- ja talvitunnelmaan! Kuvat kertovat miksi:) Metsämaisemat voittavat vielä oman rankinglistan, mutta tänne on päästävä uudestaan!

sillvik3

sillvik4 sillvik2

tomteland

P.s. Matkan varrella sijaitseva Torslanda kyrka on myös näkemisen arvoinen. Sisätiloista en osaa valitettavasti sanoa mitään, sillä en ole sinne asti vielä itse kerinnyt. Matalan, valkoisen kiviaidan rajoittamana pihapiiri luo kuitenkin sellaisen tunnelman, että kannattaa ainakin hidastaa vauhtia jos ohi ajaa!

 

Aamupalaa, arkistoja ja ajankohtaisuutta

Jätä kommentti
Tämän kahvilan nettisivuja on turha googlettaa! Löytyy osoitteesta Slottsskogsgatan 53, 41470 Göteborg

Tämän kahvilan nettisivuja on turha googlettaa! Löytyy osoitteesta Slottsskogsgatan 53, 41470 Göteborg

 

Kävin työkavereideni Saran ja Larsin kanssa aamupalalla yhdessä suosikkikahviloistani! Tänne ei kannata mennä hienouden takia, sillä sitä ei löydy etsimälläkään. Jos puolestaan haluaa elämyksen, niin tämä on se paikka! Kahvila muistuttaa enemmänkin asuntoa kuin kahvilaa, ruoka on rehellistä, hyvää ja halpaa! Sisään astuessa voit kuulla kananmunien paistuvan liedessä, puurokattilan hellalla, kahvipannun pörinän sekä mikron kilahduksen. Ja puheensorinaa. Kahvila sijaitsee Majornan kaupunginosassa, joka on tunnettu vaihtoehtoisesta tyylistään ja boheemimmasta menosta. Maha täynnä ja hyvillä mielin takaisin kohti keskustaa.

Tänään vietettiin Pohjoismaista arkistojen päivää teemalla Rajattomuus. Västra Götalandin Landsarkivetin työntekijät kutsuivat päivää heidän jouluaatokseen ja tarjosivat yleisölle avoimia luentoja. Itse kävin kuuntelemassa kuinka muuttoa ja matkustamista on aikanaan rajoitettu. Perspektiiviä Ruotsin hallituksen tekemäään päätökseen ottaa käyttöön rajatarkastukset tuli ainakin sen matkalaukullisen verran. Ruotsissa tarvittiin, merkantilismin hengen mukaisesti 1600-luvulta aina 1860-luvulle passi myös sisämaassa liikkumiseen ja maastamuutosta ei kannattanut edes haaveilla. Tämän jälkeista aikaa aina ensimmäiseen maailmansotaan asti luonnehditaan valtion vapaimmimmaksi ja tämä on varmasti yksi syy siihen, että 1,2 miljoonaa ruotsalaista muutti juuri tuolla aikavälillä Yhdysvaltoihin etsimään onneaan.

Luennon kultajyvät olivat tietysti arkistojen kätköistä löydetyt dokumentit siitä, kuinka tilanomistaja Wennström haki länsmannilta huonosti käyttäytyneelle rengilleen matkustuslupaa Tukholmaan, jotta ”tämä ei enää ikinä jalallaan astu Göteborgiin” sekä matkakotien kirjanpitoa, jossa saksalaiset upseerit ilman estoja osoittivat tyytymättömyytensä hevosten laatuun ja asioiden tiloihin. Mietin vain, että mistähän stereotypiat vaativista saksalaisista turisteista juontavat juurensa..

Arkivens dag

 

Kotimatkalla menin vielä pääkirjaston ohi ja näin kaupungin pystyttämän interaktiivisen taideteoksen! Kaupunginkirjaston edessä oleva rakennustyömaan laidoille on pystytetty kaksi 90 metrin pituista ”pikseliseinää”, joihin saa kuka tahansa jättää jälkensä. Seinässä olevia puuikkunoita saa aukaista mielensä mukaan ja luoda taidetta, kirjoittaa viestejä tai päästä eroon agressioistaan. Yksi taideteoksen tarkoituksista, siis taiteen lisäksi, onkin vähentää rakennustyömaasta yleisölle aiheutuvaa mielipahaa ja ärsytystä.  Projektista voi lukea lisää täältä http://www.vartgoteborg.se/prod/sk/vargotnu.nsf/1/trafik,pixelvaggen_ett_levande_konstverk_pa_avenyn. Multa tulee ainakin kaks peukkua ylös!

 

 

Pixelväggen

Kansalaisuus ja kirjoitukset

Jätä kommentti

Nyt minusta on tullut paperilla ruotsalainen ja maassa maan tavalla -tyyliin osallistuin paikallisiin yo-kirjoituksiin. Keväällä uusi yritys!

Ja viivoittimen olisi siis saanut myös itse kokeessa...No, naapuri oli onneksi hereillä ja hyväntuulinen kuten aina!

Ruotsin kansalaisuuden saaminen vaatii muiden pohjoismaiden kansalaislta oikeastaan vain aikaa ja vähän rahaa; viiden vuoden maassa kirjoilla olon jälkeen kansalaisuuden saa ilmoittautumalla ja maksamalla n. 50 euron ilmoitusmaksun. Todistusta ei tarvinnut edes hakea, vaan se toimitettiin kotiin. Sen jälkeen odottaakin se pidempi urakka – ruotsalaisen identiteetin kartuttaminen.

Kartuttaminen, sillä kyllä paikallisia tapoja ja tavattomuuksia on jo kertynyt  Kansalaisuuden myötä haluan tietenkin kokeilla mahdollisimman monta ”uutta” ruotsalaista juttua. Harkitsen jopa ”bli svensk” –projektin aloittamista, mutta se on kuitenkin vielä suunnitteluasteella. Converse-lenkkareita ja iphonea tuskin tulen hankkimaan, mutta lauantaina aloitin ruotsalaiseen opiskejärjestelmään tutustumisen uudesta näkökulmasta.

Olen töiden ohella opiskellut melkein koko ajan, joten opintopisteitä ja yliopistokokemusta on kertynyt. Ruotsi on aikuisopiskelua suosiva maa, sillä työnantajat joutavat opintovapaissa ja yhteiskunnan asenteet aikuisiällä opiskeluun ovat todella positiiviset. Tällä hetkellä teen itse lyhennettyä työaikaa, jotta voin suorittaa opintoja, jotka ovat lääkiksen hakukriteereissä. Jos vielä on suorittanut Högskoleprovetin (suomalaisten yo-kokeiden vastine), niin pystyy hakemaan useammassa hakuryhmässä. Högskoleprovet järjestetään kaksi kertaa vuodessa, samaan aikaan koko maassa, ja se on vapaaehtoinen. Yliopistoon pääsee siis opiskelemaan ilmankin.

Jos suomen yo-kirjoituksen omana aikanani olivat verrattavissa maratoniin, niin tämän päivän koeurakka oli ennemminkin sprinttimatka. Minulle tämä oli testikerta, sillä en ollult kerinnyt harjoitella tehtävätyyppejä. Optisesti luettavien lomakkeiden pylpyröiden värittämistä on harjoiteltu, vaikkakin niissä Suomen yo-kokeissa jokunen vuosi sitten! Edellisenä iltana yhdeltätoista kävin vielä naapurilta hakemassa viivoittimen lainaan, kun oma ei täyttänytkään vaatimuksia. Joten valmistautumiset olivat vähintääkin ensiluokkaisia.
Koe koostuu viidestä 55 minuutin pituisesta osiosta, joissa testataan kvantitatiivista ajattelua ja päättelykykyä (matematiikka ja tilastojen analysointi) sekä verbaalisia taitoja (sanasto ja tekstinymmärtäminen). Erillisiä reaalikysymyksiä tai ns. ainekokeita ei ole. Kysymykset ovat monivalintatehtäviä ja aikaa on hyvin rajallisesti. Eväiden syömisestä kokeen aikana sai vain haaveilla. Muistan, kuinka Suomessa matikan kirjoitusten jälkeen hyytyminen tuli hiihtoladulla, mutta lauantaina se tuli jo viimeisessä koeosiossa!

Toki ehdin miettiä, että mitä tällä koetyypillä halutaan mitata. Osioiden järjestys (matemaattinen päättely tai sanaston- ja tekstinymmärrys) ovat summittaisia ja viidestä osiosta pisteytetään neljä. Yhtä osioista käytetään koetyypin kehittämiseen ja osio ilmoitetaan kokeen jälkeen. Perusymmärrys molempia tehtävätyyppejä ajatellen täytyy olla, mutta nopeasti ajateltua koe vaatii myös rutiinia ja hiukan sitä kuuluisaa hyvää tuuria. Verrattuna Suomen tilanteeseen tällä kokeella on kuitenkin melkein sama painoarvo kuin ylioppilastutkinnolla, sillä hyvin harvoihin koulutusohjelmiin on Ruotsissa pääsykokeet. Opiskelupaikkaa haetaan siis lukiotodistuksen ja mahdollisesti Högskoleprovetin perusteella. Ja mitä tämä Högskoleprovet sitten mittaa? Opiskelutekniikkaa ja motivaatioa, juuri sitä mitä melkeinpä kaikki loppu- tai pääsykokeet!

Note to myself: Naapurin eväät näyttää aina älyttömän hyviltä, varsinkin kun on nälkä. Ens kertaa ajatellen kannattaa harjoitella ja ottaa mukaan lämmintä vaatetta! Ja viivoittimen saa kuvan mukaan myös itse kokeessa.

Varberg, muta ja Bockstensmannen

Jätä kommentti

Flunssan kourissa yskiessä yleensä miettii, että mistähän tämäkin pöpö tuli hankittua.. Veitsen nitkuttelua haavassa, mutta tällä kertaa kuitenkin hyviä muistoja! Mutaisin kokemus ikinä Varbergin Bockstensturenilla:
Varbergiin voi pyöräillä tai myös mennä pyöräilemään ja nyt olen testannut molempia. Gnistleden ja Kattegatleden ovat hyvin merkittyjä Göteborgista asti ja maisemat matkan varrella ovat vaihtelevia, kauniita ja päivästä riippuen tuulisia. Itse pyöräilin Gnistledenin pari vuotta sitten ja matkaa kertyi 110 kilometria. Muutama tunti kannattaa siis varata, mutta takaisin Göteborgiin voi tulla Öresundstågetilla (pyörän saa aina ottaa mukaan lastenlipun hinnalla). Tai junat toki kulkee myös toiseen suuntaan!
Bockstensturen on elokuun loppuu/ syyskuun alkuun sijoittuva pyöräkilpailu/tapahtuma sekä kilpaipyöräilijöille, niiksi haluaville ja kaikille lopuille. Matkoja löytyy myös sen mukaan ja tilaa ainakin tämän vuoden tapahtumassa oli itse päivänä reilusti. Todennäköisesti säällä oli jonkin verran osaa asiaan; vettä satoi ja mutaa riitti. Kolmen tunnin pyöräilyn jälkeen olo oli kuin Bockstensmannenilla: suossa uitettu ja yltä päältä mudassa. Kuivaa kohtaa ei löytynyt mistään. Neljän tunnin kohdalla jarrut lopettivat toimimasta ja siitä vielä puoli tuntia eteenpäin järki voitti. Osallistumismaksuun sisältyi siis mutahoito, vesipisarahieronta ja autokyyti maaliin! Oppia tuli moneltakin kannalta ja itselle ainakin ruotsin adjektiivi ”lerig” sai uuden ja ikimuistoisen merkityksen! http://www.bockstensturen.nu/

Muta lähti vaatteista pois kolmen pesukerran jälkeen. Hajut on vielä tallella :)

Muta lähti vaatteista pois kolmen pesukerran jälkeen. Hajut on vielä tallella :)

Bockstensmannen, jonka mukaan pyörätapahtuma on nimetty, on itsessään on yksi Varbergin nähtävyyksistä. Hänet löydettiin juhannuksena 1936 Bockstenin suosta Varbergin itäpuolelta (jossa myös Bockstensturen kulki). Miehen ruumis, joka on säilynyt kokonaisena vaatteita myöten, on ajoitettu vuosille 1350-1370. Argeologit ovat pystyneet kuvailemaan miehen kokeman kohtalon tarkasti (kolme iskua päähän) ja syistä surmaan on kaksi kilpailevaa versiota; 1350-luvulla alueella vallitsi köyhyys ja sitä seuranneet lamavuodet ja mies on voinut saada maksaa velkansa tai rikoksensa hengellään. Urbaanimman teorian mukaan hän on työhönsä kyllästynyt Homer Simpson Ringhalsista (Varbergin lähellä sijaitseva ydinvoimala). Joka tapauksessa linnoitus ja muutama vuosi sitten uusittu näyttely ovat ehdottomasti käymisen arvoisia. http://www.museumhalland.se/varbergs-fastning/

Oma henkilökohtainen suosikkini on Kallbadhuset, joka on rakennettu vuonna 1903 ja manifestoi alueen vahvaa uinti- ja rantakulttuuria aina 1800-luvulta asti. Varberg ja Appelviken ovat ympäri vuoden myös surffaajien suosiossa ja hienoja rantoja riittää myös rannalta ihailijoille. Varbergista löytyy myös Grimetonin radioasema, joka on UNESCO:n maailmanperintökohteiden listalla. http://www.kallbadhuset.se/

Arkipäivän askareissa olen ottanut muutaman askeleen lähemmäs göteborgilaisuutta! Göteborgvitsejä osaan jo kertoa. Omasta mielestä oikein hyviä ja muiden mielestä oikein huonoja – juuri niinkuin sen pitääkin mennä. Eilisen sulka hatussa on arvelluttavampi, sillä jouduin ensimmäistä kertaa kokemaan miltä tuntuu, kun joku sosialisoi pyörän tai sen osia. ”Eihän tämä mulle satu” –vakuuttuneisuus on ollut tähän asti aina mielessä, kun olen lukenut tai kuullut pyörävarkauksista. Kaksi lukkoa eivät riittäneet, varsinkaan kun toinen niistä ei mennyt eturenkaan kautta. Pyöränraatoani siinä työpaikan pihalla ihmetellessäni eräs oppilaista tulee näyttämään omaa eturengastaan ja totesi, että minulla oli sentään hyvä tuuri. Häneltä oli viety kaikki muut paitsi eturengas. Olisin saanut lainaan, mutta jarrut eivät olleet yhteensopivat. Västtrafiken toi kuitenkin kotiin nopeasti ja mobiiliappikin lipunostoon toimi ensimmäisella kerralla, joten ei tätä epäonnea kovin kauaa kannata harmitella. Kunhan vain tästä flunssasta pääsisi nopeasti eroon!

Nationaldagen

Jätä kommentti

Ruotsin kansallispäivä on kuin pyttipannu – monta ainesta ja sitä mitä jääkaapista löytyy sekä omat mausteet päälle.
Totta puhuen Ruotsin kansallispäivänä juhlistetaan kolmea eri historiallista tapahtumaa: Kustaa Vaasan kuninkaaksi valitsemista, vuoden 1809 hallistusuudistusta (kuninkaan yksinvallasta vallan nelijakoon) sekä Saltsjöbadsavtalet:ia, jota pidetään Ruotsin historian tärkeimpänä työmarkkinapoliittisena sopimuksena. Aiemmin päivää ”juhlittiin” Ruotsin lipun päiväna ja vasta vuodesta 1983 päivällä on kansallispäivän status. Kansalliseksi vapaapäiväksi kuuden kesäkuuta muuttui vuonna 2005, kun uskonnollisten pyhäpäivien määrää haluttiin vähentää. Toinen helluntaipäivä vaihtui normaaliksi päiväksi ja kuudennesta kesäkuuta tuli ”röd dag”.

Edellä mainitusta varmastikin voi jo päätellä, että Suomen itsenäisyyspäivän kaltaisesta juhlasta ei ehkä täällä länsinaapurissa ole kyse. Göteborgissa järjestetään ainoastaan yksi vastaanotto, jossa kuluneen vuoden aikana Ruotsin kansallisuuden saaneet toivotetaan tervetulleiksi. Tämä tapahtuu Slottskogenissa, jonne monet kokoontuvat piknikille. Ihmisiä siellä on paljon, mutta kansainvaelluksesta ei kuitenkaan voi puhua. Monet eivät koko päivää edes kummemmin juhlista, sillä se ei – historiallisistakin syistä – ole ollut tapana.

Mutta aina on toki aihetta juhlaan! Piknik on Ruotsin vastine hienolle itsenäisyyspäivän illalliselle ja göteborgilaisen perinteen mukaan kansallispäivänä on järjestetty jo useampana vuonna Picnicfestivalen, jossa juhlistetaan erilaisuutta ja yhteisöllisyyttä. Mielestäni hyvä teema kuvastamaan Ruotsin nykypäivän yhteiskuntaa. Tämä musiikkifestivaali on koko perheen tapahtuma ja ilmainen. Festivaalialue on ihan Skatåsin kulmilla ja tilaa sekä monenlaisia aktiviteetteja riittää.

 

Itse haluan onnitella Ruotsia kansallispäivän kunniaksi mahtavasta luonnosta. Vietin kansallispäivää maastojuoksukisan merkeissä (Skatås ryggar) ja puolimaratonin mittainen reitti saa turhaan huhuilla kilpailijoitaan mahtavuudessaan. Päivän kunniaksi kuudes sija olisi ollut hieno, mutta muutaman minuutin päähän jäi! Kivaa kuitenkin oli; kuvatodiste löytyy täältä.

Skatåsista kotimatka meni sopivasti Picnicfestivalenin ohitse ja matka jatkui vielä seuraaviin juhliin. Entinen työkaveri oli kutsunut minut siirtolapuutarhansa puutarhajuhliin, jota ainakin itse pidän yhteiskuntaan integroitumisen merkkinä isolla M:llä! Siellä ei nautittu piknikkiä vaan keskityttiin ruotsalaisten kansallisharrastukseen grillaamiseen! Ruoan jälkeen alkoikin sitten kimpassa ostetun ruohonleikkurin kokoaminen, jota kaikkien onneksi ei kuitenkaan illaln aikana testattu.

 

Karnevaalit sen kuin jatkuu!

Jätä kommentti

Andra Långdagen, Hammerkullekarnevalen, Summerburst, Majornas Megaloppis, Mors Dag. Voikohan yhteen viikonloppuun enää enempää mahtua! Olen jo aikaisemmin maininnut, että Göteborgissä riittää näkemistä ja tekemistä, mutta mennyt viikonloppu on yksi hurjimmista!

Hammarkullekarnevalen, joka tituleeraa itseään Ruotsin suurimmaksi karnevaaliksi, juhli tänä vuonna nelikymppisiään! Karnevaali sai alkunsa paikallisen nuorisokerhon aloitteesta ja vuosien varrella siitä on muodostunut monikulttuurinen kansanjuhla. Hammarkullen on yksi Göteborgin 70-luvulla toteutetun miljoonaprojektin kaupunginosia, joka sijaitsee jonkin verran syrjässä eikä ole parhaalla mahdollisella maineella varustettu. Rivissä tönöttävät korkeat ja ankeat betonikerrostalot saavat kovasti ihmisiä ja elämää ympärilleen aina karnevaalien aikana. Hienoja pukuja, erikoisia tansseja, eksoottista ruokaa, hyvä tunnelma sekä ainakin yksi ylpeyden aihe alueen asukkaille! Sunnuntaina karnevaalikulkue tanssii aina pitkin Aveny:tä ja näkemistä siinä komeudessa riittää pariksi tunniksi.

Osa Andra Långdagenin kävijöistä ehkä selvisi sunnuntaina Hammarkullekarnevaaleja katsomaan, mutta osa varmastikaan ei. Andra Långgatan on noussut viimeisinä vuosina kulttiasemaan. Kymmenen vuotta sitten, kun itse katufestivaalit (Andra Långdagen) saivat alkunsa, oli katu syrjässä ja rähjäinen. Festareiden myötä maine on kiirinyt, katukuvaa ehostettu, arveluttavat pytinkit vaihtuneet ravintoloihin ja ns. oikeisiin kauppoihin. Tämä on johtanut käsitteen ”Andra Lång” muodostumiseen: rentoa oleilua, vaihtoehtoista kulttuuria ja hyvä tunnelma. ”Öl på Andra lång” luetaan jo göteborgilaiseksi harrastukseksi ja elämäntyyliksi. Viimeisen vuoden aikana myös hipsterit ovat vaeltaneet Linnégatanilta kohti Järntorgettia ja löytäneet myös Andra Långille ja katu on myös löytänyt tiensä useisiin matkaoppaisiin ns. aitona Göteborgina. Kerran vuodessa, toukokuun viimeisenä lauantaina koko tämä käsite muuttaa siiis kirjaimellisesti ulos kadulle ja melusta häiriintyvät asukkaat saavat kiltisti tyytyä joko olemaan mukana tai pakenemaan. Tänä vuonna 7800 ihmistä täytti tämän n. 800 metriä pitkän kadun. Siellä varmasti tanssittiin ja hypittiin kyynärpää kyynärpäässä kiinni.

Monet ovat huolissaan kuinka kesä on Ruotsissa jäljessä ja kuinka toukokuu oli kylmin sitten vuoden 1962. Kesän tulosta en uskalla kommentoida mitään, mutta Ruotsissa ollaan Suomea pari viikkoa jäljessä sekä äitienpäivän vietossa että koulujen loppumisessa. Kun Suomessa lakkiaisten kolmannetkin rääppiäiset on pidetty, niin täällä vasta valmistaudutaan juhlien jatkumoon. Jokaisella lukiolla on oma päättäjäispäivänsä, joten valkolakkeja, valkoisia mekkoja sekä pukuja näkyy katukuvassa koko kesäkuun. Ja jos ei näy, niin ainakin kuuluu, sillä paikallisen tavan mukaan uudet ylioppilaat juoksevat koulusta ulos joihalle parkkeerattuihin rekkoihin. Varusteina kunnollinen äänentoisto, jokaiselle kaulassa roikkuva pilli sekä aimo annos uskoa tulevaisuuteen. Vähän niin kuin Suomessa vanhojen päivänä konsanaan, kelit on täällä vain lämpimämmät.

Siinä vaiheessa kun sain sunnuntaina Valhallabadenissa  uida väljissä vesissä, Liesebergin hotelli Hedeniin pääsi ilman pöytävarausta spontaanibrunssille ja Nordstanissa pystyi palkanmaksuviikonloppuna hengittämään sekä kävelemään niin tiesin, että en ole menossa virran mukana enkä sitä vastaan, vaan olen tosiaankin valinnut sivuraiteen! Ei onneksi kuitenkaan ole sellainen olo, että olisi menettänyt vuoden tapahtumarikkaimman viikonlopun. Kaikki on jo vähintään kertaalleen koettu ja seuraavillekin viikonlopuille riittää niitä periruotsalaisia ja -göteborgilaisia tapahtumia ja viikot näin kesälomaa odotellessa menevät nopeaa:)

20150531_143114

Brunssi jäi kesätauolle ja täällä valmistaudutaan varmasti turistien massavaellukseen!

20150531_135808

Bagel with extra everything! Hotel Lieseberg Hedenin amerikkalaista brunssia voi suositella.

Folkfest!

Jätä kommentti
20150523_123548

Hymy on sopivan leveä jo ennen starttia…

Vuoden saldo: 47013 maaliin tullutta juoksijaa, 100 000 litraa vettä, 65 000 banaania ja hieno juoksusää!

Itse pääsen tilastoihin mukaan yhtenä maaliin tulleista! Ja vettä meni ainakin se litra; suurin osa suuhun ja loppumatkasta myös päätä viilentämään. Sää oli, kuten aina, lämmin! Omaan henkilökohtaiseen saldoon voi myös laskea muutaman kyynärpääiskun otsaan, kaks rakkoa kynsien alle sekä hyvät muistot.

Vuoden erikoisuuksiin kuului boråslainen pariskunta, joka kirjaimellisesti juoksi puolimaratonin alttarille ja menivät naimisiin maalialueella. Sain tilaisuuden onnitella etukäteen, kun starttasimme samassa ryhmässä. Matkaa siivitti myös työ- ja reenikavereiden kannustus ja huudot, että kovempaa pitäis juosta. Radan aikaisemmin tylsimmällä osuudella sain kuulla mistä urheiluseura ”FK Vittus” on saanut nimensä. Seuran paitaa kantanut juoksija totesi, että tämä päällä pitäisi kyllä joskus päästä Suomeen juoksemaan. Uutta oli myös se, että jalat olivat pirteämmät kuin koskaan aikaisemmin ja oma henkilökohtainen ennätys parani useammalla minuutilla.

Ennätysajat on aina mukava bonus ja nälkä kasvaa syödessä. Näin käy myös itse Göteborgsvarvetille; Tapahtumaa on mainostettu suurimpana puolimaratonilla ja järjestäjien ensi vuoden tavoitteena on päästä maailman suurimmaksi pitkän matkan tapahtumaksi. New Yorkin maratonilla on maaliin tulleita juoksijoita 50530 ja tämä halutaan siis rikkoa. Tapahtuma voi tuskin ilmoittautujamäärältä kasvaa (64 000 ilmoittautunutta juoksijaa), joten reenitaktiikkaa muutetaan sen verran, että ensi vuonna oman starttipaikkansa voi myydä laillisesti järjestäjien kautta. Tällä toivotaan, että useampi itse asiassa ilmestyy sekä lähtö- että maaliviivalle.

Illalla paljetteja sateli tv:ssä Euroviisuvoiton ja siinä samalla monen varvetennätyksen kunniaksi. Ennen kuin kaikki glitterit olivat edes kerinneet laskeutua, niin spekulaatiot ensi vuoden viisukaupungista alkoivat. Malmö spurttasi viime kerralla Tukholman ohi ja tällä kertaa myös Göteborg kisaan mukaan! Oma varma veikkaukseni on, ett Varvetin aika- ja lihaskipujen vertailu täyttävät työpaikkojen kahvihuonekeskustelut ainakin keskiviikkoon asti!

unnamed

…ja mitalin kanssa mahdollisesti vielä leveämpi!

Yhteystiedot