Jaa sivu:

Kategoria: gbgympäristö

Hallandsleden

Jätä kommentti

Kevättä ja aurinkoa ilmassa!

Göteborgin talvi on ollut soutamista ja huopaamista; -17 asteen pakkasista ja kunnon lumipeitteestä auringonpaisteeseen ja sohjon kautta takaisin pakkaskeleihin.

Blogikirjoittamiseni on ollut talviunilla, mutta nyt on karhun aika taas herätä! Hallandsleden terräng järjesti tänään ”provlöpning” ja pääsin juoksemaan itselle uuden pätkän vaellusreitistä. Itse juoksutapahtuma on toukokuun lopussa ja matkaksi voi valita joko 10km tai 30 km. Tuon pidemmän matkan maasto oli mutaista ja vaihtelevaa, mutta älyttömän hienoa. Ensimmäiset 20 kilometriä mentiin ylös alas niin polkuja, hakkuualuieta kuin sorateitä. Viimeiset 10 kilometriä on puoliksi polkua ja puoliksi soratietä. Sumplimme autokyydit niin, että pääsimme reitin lähtöpaikkaan Stättarediin ja juoksimme Hallandsledeniä pitkin Fjärås Bräcka Naturrum –luontokeskukseen.

Provlöpning på gång! Näissä tapahtumissa on aina hyvä tunnelma. Kenelläkään ei ole polulla liian kiire!

Provlöpning på gång! Näissä tapahtumissa on aina hyvä tunnelma. Kenelläkään ei ole polulla liian kiire!

Hallandsleden1

 

hallandsleden2
Fjärås Bräckanin alue kuuluu Göteborgin lähialueiden kulttuurihistoriallisesti arvokkaisiin alueisiin. Maastosta löytyy todisteita kivikauden sekä viikinkiajan maanviljelystä ja loistokautensa alue eli 1800-luvulla. Tämä on jättänyt jälkensä luontoon niin hyvässä kuin pahassa; maata hyödynnettiin isomman käden kautta ja liian ahneesti, mikä selittää avoimet ja kitukasvuiset alueet. Polkujuoksijalle nämä paikat ovat niitä parhaita; kiven ja sammaleen sekoitusta ja hienot näköalat. Fjärås Bräckanin alueella menee myös 1,5 km luontopolku, joten lenkkikenkiä ei välttämättä tarvitse jos haluaa alueeseen tutustua.

Ja itse Fjärås Bräcka Naturrum:ssa löytyy alueesta lisätietoa. Sekä hyvää kahvia:)

Ja itse Fjärås Bräcka Naturrum:ssa löytyy alueesta lisätietoa. Sekä hyvää kahvia:)

Perille pääsee parhaiten omalla autolla ja tämä sijaitsee sopivasti matkalla Freeportiin ostoksille ja tai Tjöloholmin linnaan.

DSC_1124[2]

Ja pois pääsee hymy kasvoilla, vaikkei se tässä kuvassa kovin näy. Omat jalat olivat tänään talviunilla:)

Göteborgilaisen insinöörin renkaanjäljissä!

3 kommenttia

Torslanda voi olla monelle tuttu Volvon tehtaista (sekä personvagnar että bussar), merimaisemasta, Arken spa:sta ja erittäin hinnakkaista taloista. Omaan listaan sain lauantain reissun jälkeen lisätä myös Sillvik:n luonnonsuojelualueen sekä muistot mukavasta roadtripistä.

sillvik1
Kävin viemässä ystäväni ison matkalaukun ja lastenvaunujen kanssa Kiel-lautalle perjantaina ja diiliin kuului että auton saa viedä takaisin vasta lauantaina. Torslanda on ollut käytävien kohteiden listalla jo pitkään, mutta julkisilla sinne kulkeminen on tuntunut hieman työläältä. Syytä kyllä en osaa sanoa, sillä aluetta tutkiessani bussilijoissa ei kyllä ole moittimista. Autolla toki pääsi tällä kertaa lähemmäs Sävik:ä, josta oli tarkoitus lähteä juoksemaan Torslanda Trailin polkua ja samalla tutustua alueeseen. Monella göteborgilaisella on ainakin puheiden perusteella pakottava tarve päästä meren ääreen, joten halusin ymmärtää, mistä tämä kaipuu kumpuaa. Lauantaina lähdimme siis Erikan ja Annen kanssa siis retkelle Torslandaan, jossa kukaan meistä ei ollut aikaisemmin käynyt. Puolen tunnin automatkan aikana huomattiin muun muassa, että tätä reittiä kaikki volvoinsinöörit kulkevat aina arkipäivinä!

Nyt ymmärrän ainakin muutaman rantakallion verran, mistä rannikolle kaipaavat puhuvat! Lähdimme summittaisella kartalla seikkailemaan ja maisemat tarjosivat niin merinäköalaa kuin peikkometsää ja satumaisemia. Alkuperäiseen suunnitelmaan kuului kalliomaalausten katsominen, mutta innostuimme seuraamaan luonnonsuojelualueen läpi kulkevaa polkua, jota ei malttanut jättää kesken. Se kulki kivikautisen merenpohjan päällä, jonka ansiosta kasvillisuus ja maaperä ovat hyvin poikkeavia. Nämä muodostumat ovat lukemani mukaan harvinaisia ja Torslannan ohella näitä löytyy länsirannikolla myös Uddevallasta. Ruotsin kielen taitoisten ja geologiasta kiinnostuneiden kannattaa lukea lisää täältä.

Kahdessa tunnissa kerkesimme päästä joulu- ja talvitunnelmaan! Kuvat kertovat miksi:) Metsämaisemat voittavat vielä oman rankinglistan, mutta tänne on päästävä uudestaan!

sillvik3

sillvik4 sillvik2

tomteland

P.s. Matkan varrella sijaitseva Torslanda kyrka on myös näkemisen arvoinen. Sisätiloista en osaa valitettavasti sanoa mitään, sillä en ole sinne asti vielä itse kerinnyt. Matalan, valkoisen kiviaidan rajoittamana pihapiiri luo kuitenkin sellaisen tunnelman, että kannattaa ainakin hidastaa vauhtia jos ohi ajaa!

 

Varberg, muta ja Bockstensmannen

Jätä kommentti

Flunssan kourissa yskiessä yleensä miettii, että mistähän tämäkin pöpö tuli hankittua.. Veitsen nitkuttelua haavassa, mutta tällä kertaa kuitenkin hyviä muistoja! Mutaisin kokemus ikinä Varbergin Bockstensturenilla:
Varbergiin voi pyöräillä tai myös mennä pyöräilemään ja nyt olen testannut molempia. Gnistleden ja Kattegatleden ovat hyvin merkittyjä Göteborgista asti ja maisemat matkan varrella ovat vaihtelevia, kauniita ja päivästä riippuen tuulisia. Itse pyöräilin Gnistledenin pari vuotta sitten ja matkaa kertyi 110 kilometria. Muutama tunti kannattaa siis varata, mutta takaisin Göteborgiin voi tulla Öresundstågetilla (pyörän saa aina ottaa mukaan lastenlipun hinnalla). Tai junat toki kulkee myös toiseen suuntaan!
Bockstensturen on elokuun loppuu/ syyskuun alkuun sijoittuva pyöräkilpailu/tapahtuma sekä kilpaipyöräilijöille, niiksi haluaville ja kaikille lopuille. Matkoja löytyy myös sen mukaan ja tilaa ainakin tämän vuoden tapahtumassa oli itse päivänä reilusti. Todennäköisesti säällä oli jonkin verran osaa asiaan; vettä satoi ja mutaa riitti. Kolmen tunnin pyöräilyn jälkeen olo oli kuin Bockstensmannenilla: suossa uitettu ja yltä päältä mudassa. Kuivaa kohtaa ei löytynyt mistään. Neljän tunnin kohdalla jarrut lopettivat toimimasta ja siitä vielä puoli tuntia eteenpäin järki voitti. Osallistumismaksuun sisältyi siis mutahoito, vesipisarahieronta ja autokyyti maaliin! Oppia tuli moneltakin kannalta ja itselle ainakin ruotsin adjektiivi ”lerig” sai uuden ja ikimuistoisen merkityksen! http://www.bockstensturen.nu/

Muta lähti vaatteista pois kolmen pesukerran jälkeen. Hajut on vielä tallella :)

Muta lähti vaatteista pois kolmen pesukerran jälkeen. Hajut on vielä tallella :)

Bockstensmannen, jonka mukaan pyörätapahtuma on nimetty, on itsessään on yksi Varbergin nähtävyyksistä. Hänet löydettiin juhannuksena 1936 Bockstenin suosta Varbergin itäpuolelta (jossa myös Bockstensturen kulki). Miehen ruumis, joka on säilynyt kokonaisena vaatteita myöten, on ajoitettu vuosille 1350-1370. Argeologit ovat pystyneet kuvailemaan miehen kokeman kohtalon tarkasti (kolme iskua päähän) ja syistä surmaan on kaksi kilpailevaa versiota; 1350-luvulla alueella vallitsi köyhyys ja sitä seuranneet lamavuodet ja mies on voinut saada maksaa velkansa tai rikoksensa hengellään. Urbaanimman teorian mukaan hän on työhönsä kyllästynyt Homer Simpson Ringhalsista (Varbergin lähellä sijaitseva ydinvoimala). Joka tapauksessa linnoitus ja muutama vuosi sitten uusittu näyttely ovat ehdottomasti käymisen arvoisia. http://www.museumhalland.se/varbergs-fastning/

Oma henkilökohtainen suosikkini on Kallbadhuset, joka on rakennettu vuonna 1903 ja manifestoi alueen vahvaa uinti- ja rantakulttuuria aina 1800-luvulta asti. Varberg ja Appelviken ovat ympäri vuoden myös surffaajien suosiossa ja hienoja rantoja riittää myös rannalta ihailijoille. Varbergista löytyy myös Grimetonin radioasema, joka on UNESCO:n maailmanperintökohteiden listalla. http://www.kallbadhuset.se/

Arkipäivän askareissa olen ottanut muutaman askeleen lähemmäs göteborgilaisuutta! Göteborgvitsejä osaan jo kertoa. Omasta mielestä oikein hyviä ja muiden mielestä oikein huonoja – juuri niinkuin sen pitääkin mennä. Eilisen sulka hatussa on arvelluttavampi, sillä jouduin ensimmäistä kertaa kokemaan miltä tuntuu, kun joku sosialisoi pyörän tai sen osia. ”Eihän tämä mulle satu” –vakuuttuneisuus on ollut tähän asti aina mielessä, kun olen lukenut tai kuullut pyörävarkauksista. Kaksi lukkoa eivät riittäneet, varsinkaan kun toinen niistä ei mennyt eturenkaan kautta. Pyöränraatoani siinä työpaikan pihalla ihmetellessäni eräs oppilaista tulee näyttämään omaa eturengastaan ja totesi, että minulla oli sentään hyvä tuuri. Häneltä oli viety kaikki muut paitsi eturengas. Olisin saanut lainaan, mutta jarrut eivät olleet yhteensopivat. Västtrafiken toi kuitenkin kotiin nopeasti ja mobiiliappikin lipunostoon toimi ensimmäisella kerralla, joten ei tätä epäonnea kovin kauaa kannata harmitella. Kunhan vain tästä flunssasta pääsisi nopeasti eroon!

Tjörn vs Bahamas

1 kommentti

Göteborgista 60 kilometriä pohjoiseen sijaitseva Tjörnin saari on tunnettu Bohuslääniläisista kallioista, tunnelmallisista pienistä saaristolaisyhteisöistä, triatlonistaan sekä traagisesta Almöbron sortumisesta vuonna 1980. Perjantaisin ja sunnuntaisin kannattaa lähteä matkaan joko tosi aikaisin tai myöhään, jos autojonoissa odottaminen ärsyttää vähänkin. Saari on nimittäin täynnä Göteborgin ja lähialueilla asuvien mökkejä! Kunta yrittää mökkeilijöiden ja turistien lisäksi huokutella myös ympärivuotisia asukkaita mitä kekseliäimmillä mainoskampanjoilla, esimerkiksi vertaamalla itseään Bahamasiin.

Pari viikkoa sitten ystäväni Anna meni naimisiin Tjörnin Rönnängnin kirkossa ja majoituimme kaveriporukalla Lekandersin Bär&Boende -B&B:hen. Sää suosi viikonloppua ja päivästä tuli ikimuistoinen niin hääparille kuin vieraillekin. Taksin saaminen keskellä yötä oli hieman haastavampaa, ja kuningasidea kävellä majoituspaikkaan takaisin oli ihan oikeastikin kuningasidea. Jos maisemat olivat hienot päivällä auringonpaisteessa, niin yöllinen tähtitaivas ja sopivan viileän kostea ilma antoi myöskin lisäulottovuuden elämykselle. Tjörn johtaa 1-0.

 

Majoituspaikka kerää myöskin pisteitä. Vastaanotto oli erittäin ystävällinen ja yrityksellä on mielenkiintoinen historia. Lekanders on vanhalla maatilalla sijaitseva perheyritys ja tilalla on ollut sikataloutta jo yhdeksässä polvessa 1600-luvulta lähtien. Paikan omistaja oli erittäin sympaattinen eläkkeellä oleva naishenkilö ja hän kertoi, kuinka lapsien tekoa piti jatkaa siihen asti, että tuli poika joka olisi jatkanut tilaa. Kolmella kuulemma onneksi selvisi, mutta maatilan pitäjäksi hänellä ei ollut haluja. ”No sitten me mietittiin, että B&B vois olla mukava juttu. Eihän me tiedetty miten sellanen perustetaan, mutta ainahan sitä maanviljelijällä pitää yrittää”. Vuodesta 2002 lähtien vanhassa sikalassa on ollut majoittujia ja vuosi vuodelta kiinnostus on kasvanut. Tänä vuonna ”eksoottisimmat” vieraat olivat tulleet Hawailta ja Mongoliasta. Huoneet olivat tilavia ja käyttöön saa myöskin ison keittiön ja terassin. Aamupalan ohi ei muuten kannata myöskään nukkua! http://www.lekander.nu/

Lekandersin ”bondefrukost”

 

 

Lekandersin omistaja ja sen tyttö. Huomasimme, että maailma on pieni, kun Ann-Sofiella ja minulla on yhteisiä tuttuja töiden kautta

Lekandersin omistaja ja sen tyttö. Huomasimme, että maailma on pieni, kun Ann-Sofiella ja minulla on yhteisiä tuttuja töiden kautta

Seuraavana viikonloppuna sain majoitusrahoille vielä enemmän vastinetta kun Lekandersin henkilökunta oli tien varrella kannustamassa meitä triathlonistejä! Osallistuin ystävieni Annan ja Emilin kanssa Tjörnin triatlonin puolimatkaan viestinä. Anna ui, minä pyöräilin ja Emil juoksi. 90 kilometrin pyöräilyosuus kiersi Tjörnin teitä ja tarjosi kattavan kuvan saaren asutuksesta. Naureskelin itsekseni kun mietin, että viikko sitten samoja teitä hipsittiin juhlakengissä pikkutuntien jälkeen kotiin ja nyt saa pyörällä vintata vastatuuleen. Välillä tuntui, että jalat käy mutta maisemat ei vaihdu! Perille ja takaisin kisakeskukseen Skärhamniin kuitenkin päästiin yllättävän hyvässä ajassa. Nordiska akvarellmuseettiin, joka sijaitsee Skärhamnissa ei kuitenkaan tällä kertaa kerinnyt mutta itse kylästä sai todella mukavan vaikutelman.

Itse tapahtumana Tjörn triatlon on sopivan pieni ja mutkailematon. Sunnuntaina oli vielä tarjolla sprinttimatkoja ja itsellä mieli teki kokemaan se varusteiden vaihdon hässäkkä ja viehätys. Vesi ei ollut kylmää ja märkäpuku lähti sujuvasti pois päältä. Pyöräily ei ollut yhtä kivaa kuin edellisenä päivänä mutta juoksu sitä mukavampaa. Jos Tjörn on paikkana koukuttava niin kyllä oli triatlonkin!

Valmiina sprinttimatkalle

 

Ai niin, kumpi voitti? Me, minä ja Tjörn. Hyvällä marginaalilla.

Viestissä voitimme itsemme sekä yhden muunkin joukkueen. Sprinttimatkalla tuloslistassa jäi taakse useampi nimi kuin eteen ja Tjörn pesi Bahamasin heti kättelyssä. Kunnan nettisivuilta pääsee lukemaan hyväntahtoisen vertailun: http://bahamas.tjorn.se/

Lohikäärme!

Jätä kommentti

Lights in Alingsås on hyväksi havaittu syysperinne; matka Alingsåsiiin hyvässä seurassa, kahvittelua ja iltakävely valoinstallaatioiden maailmassa!

Light in Alingsås on ulkona toteutettava valonäyttely, jonka teema vaihtuu joka vuosi. Tänä vuonna tapahtuma täytti 15 vuotta ja sen kunniaksi valoinstallaatioita oli kutsuttu toteuttamaaan kansainvälinen valo- ja äänitaitelijatiimi. Viime vuoden teemana oli Hans Cristian Anderssenin sadut ja tänä vuonna katseet suunnattiin naapurimaahan Norjaan ja Edward Griegin tuotantoon. Tänä vuonna valoon oli lisätty myös ääni, mikä omasta mielestäni teki tapahtumasta edellisvuosia paremman. Sateet eivät alingsåslaisia tai ulkopuolelta tulevia hidastanut vaan vierailijoita oli sen verran paljon, että n. 3 kilometrin valotaidenäyttelyn olisi pärjännyt hyvinkin toisten sateenvarjoilla siiveilleissä!

 

ljusialingsås[1]

 

 

”Nyt meni kuva ja kohta menee toivottavasti äänikin” ei todellakaan ollut ajankohtaista tänä vuonna! Peer Gynt -näytelmästä tutut kappaleet olivat saaneet mielenkiintoisia tulkintoja. Ja installaatioita pystyi tulkitsemaan ja niistä nauttimaan ilman, että oikeastaan täytyi edes tuntea itse näytelmää. Osa kappeleista on tullut tutuiksi myös populaarimusiikin kautta ja tämä sai meidän jalat vipattamaan ainakin Vuorenkuninkaan luolassa -installaation kohdalla. Se oli rakennettu kahden vuorenseinämän väliin, mikä teki kokemuksesta ja äänimaisemasta todella huikean. Toinen ehdottomaksi suosikiksi noussut installaatio oli Anitran tanssi; taideteos koostui osaksi huvimajasta ja valaistuista puista sekä monivärisistä lampuista, mikä vahvisti viettelevän musiikin luomaa tunnelmaa. Helposti lähestyttävyys ja eri taidelajien yhdisteleminen ovat ehdottomasti tapahtuman vahvuuksia! Ja siksi sinne tekee mieli joka vuosi uudestaan. (Enkä minä ja kaverini ole ainoita, sillä tapahtumalla on vuosittain n. 85 000 kävijää)

2014-10-18 20.41.47

Vuorenkuninkaan luolassa. Huikea!

 

Tänä vuonna tapahtuman yhteydessä oli myös floristinäyttelyitä ja erilaisia kilpailuja. Meilli jäi hieman epäselväksi mikä kilpailu oikeastaan oli tai mistä siinä oli kyse, mutta näytteilleasettajista meidän porukan suosikki oli tulta syöksyvä lohikäärme. Pideydeltä ja sateelta emme koko komeutta valitettavasti nähneet, mutta tuli elementtinä oli vaikuttava. Lähtemättömän vaikutuksen meihin teki kuitenkin kilpailevan joukkueen työlleen omistautuminen; Lohikäärme ei nimittäin syössyt tulta ajastimella, vaan yksi joukkueen jäsenistä oli piiloutunut lohikäärmeen ja lehtien alle ja nykäisi kaasupullon säädinnarusta aina kun ihmisiä käveli ohi. ”En gång till” -huudahduksille tuli siis pikaista vastinetta. Pisteet sille!

Valoisempina vuodenaikoina Alingsås on tunnettu kahviloistaan, joilla on pitkät perinteet. Itse kahvilakulttuurilla on lähtöisin jo 1600-luvulta ja nykyisin paikkakunta tunnetaan ruotsin kahvilatiheimpänä. Kunnan nettisivujen mukaan erilaisia kahviloita löytyy jopa 30 kappaletta ja todella harva niistä (en uskalla ihan varmaksi luvata) on ns. ketjukahviloista. Alingsås tunnetaan myös ruotsalaisen ruokapöydän perusraaka-aineesta perunasta. Jonas Alströmer toi 1700-luvulla perunan Ruotsiin ja nimen omaan Alingsåsiin. Tätä juhlistetaan joka vuotisella perunafestivaalilla, joka järjestetään aina kesäkuussa. Paikkana Alingsås on ehdottomasti käymisen arvoinen;  puurakennuksista ja mukulakivikaduista koostuva keskusta sekä sijainti Mjörn-järven rannalla antavat

Muistelen hymyssä suin ensimmäistä vierailuani Ljus i Alingsås -tapahtumassa vuonna 2005. Olimme vaihtariporukalla liikenteessä ja sopivaa kahvilaa etsiessä meni hetken aikaa. Etukäteen olimme tietenkin lukeneet turistioppaasta kuinka kahviloita, toinen toistaan kodikkaimpia, pitäisi olla joka kadunkulmassa. Kahvittelemaan päästiin ja pimekin kerkesi tulla, mutta siinä vaiheessa energiat olivat sen verran vähissä että kenelläkään ei ollut suurta hinkua valokävelylle pimeässä ja kylmässä syyssäässä.  Tyydyimme kävelemään ensimmäiselle installaatiolle ja toteamaan, että olipas se puu hienosti valaistu ja hyppäsimme junaan kohti Göteborgia:) Seuraavaan visiittiin kestikin sitten yli kuusi vuotta!

 

 

Yhteystiedot