Jaa sivu:

Kebnekaisen kautta arkeen

Jätä kommentti

Kesän aikana Suomea on reissattu ristiin rastiin. Sekä ylös ja alas akselilla Helsinki-Enontekijö. Hienoja maisemia on vilahtanut ohitse niin auton ratista kuin pyöräillen, juosten, kävellen ja loppumatkasta ontuenkin! Paljon on kokemuksia kerätty reppuun: seikkailukisa, ultrajuoksu, mökkisaunominen, kansankylpylä, risusavottaa, museoita, ystäviä ja perhettä.

Pääsin ensimmäistä kertaa elämässäni tutustumaan myös Torniojokilaaksoon ja sen pohjoispuoleen. Reissut Oulussa asuessa suuntautuivat aina Kuusamoon tai etelään, joten tämä oli minulle musta aukko kartalla. Seutu ei kyllä pettänyt: vettä ja vihreyttä sekä vehreyttä yhdistettynä ajoittain vaaramaisemiin sekä rajat ylittävään vieraanvaraisuuteen ja rentoon otteeseen elämään! Myöskin kirjaimellisesti rajat ylittyivät ainakin minun kännykkäliittymällä; Ja kun signaalia haettiin naapurimaan puolelta oli sinne sama piipahtaa itselläkin. Tällä kertaa ei ollut kuitankaan tyytyminen ainoastaan Haaparannan kiertoajeluun vaan ohjelmassa oli Kebnekaisen huiputus!

Pääsin matkaan kokeneiden seikkailu-urheilijoiden kanssa ja ammattilaisten mukana peesatessa oli helppo mennä. Katse edellä menijän kenkiin ja ajoittain kiviin ja samassa tahdissa tassua toisen eteen! Kiviä kyllä riitti ja omat lenkkarit vetivät aika ajoin sutia vaellusreitin pikkukivisissä rinteissä, mutta sauvoista ja niistä isommista kivistä oli hyvä ottaa auttavaa otetta. Itse opin myös sen, että vaeltaessa tavaraa ei oikeasti tarvitse niin paljoa. Kengät ja vaatteet kun kastuvat joka tapauksessa; hyvällä tuurilla voi tällä päästä ensimmäiseen laaksoon kuivin kengin, mutta viimeistään rinteiden lumikinokset pitävät huolen siitä, että sukat pysyvät kosteina! Kun kengät on kasteltu ja repussa ei ole liikaa kantamista, niin jää enemmän energiaa itse matkanteosta ja maisemista nauttimiseen!

Nikkaluoktan keskuksesta on 19 km matka Kebnekaisen Fjällstationille, josta itse nousu huipulle alkaa. Matkaan saa esitteitä, jossa itse reitti ja sen vaiheet on kuvattu mielestäni todella hyvin. Osan matkasta Fjällstationille pystyy myös kulkemaan venebussilla, jos ei halua kävellä. Huiputuksen huiputus on ennen kaikkea Vierranvárrilta laskutuminen Kaffedalenin, josta viimeinen rutistus kohti Sydtoppenia alkoi. Palkinnoksi saa kyllä sitten kiivetä itse huipulle, jos kengissä on pitoa! Omani meinasivat pettää neljä metriä ennen huippua ja loppumetrin mentiin nelinkontin sauvoja apuna käyttäen. Alas tultiinkin sitten naurun kanssa persmäkeä – sopiva heinäkuun lopun aktiviteetti!

Fjällstation ja sen tunnelma tekivät myös vaikutuksen. Iso ruokasali ja iloinen puheensorina toivat minulle mieleen mukavia muistoja lapsuuden leirikeskuksista. Pöydistä noustiin vähän voivotellen, yksi ontui vasenta jalkaa, toinen oikeata polvea ja kolmas tuki molemmilla käsillä särkevää ristiselkää. Yhteistä kaikille oli, että kasvoilla on tyytyväinen ilme ja jalassa villasukat! Jos telttailu ei innosta, niin tämä vaikuttaa täydelliseltä majoitusvaihtoehdolta. Käyntiämme edellisenä päivänä Kebnekaisen Fjällstationilla oli tehty historiaa majoittamalla 340 ihmistä rankkasateen yllättäessä (normaalisti vuodepaikkoja on 210). Kotimatkalla teltalle pysähdyimme vielä täällä syömässä tämän ja varmaan tulevienkin vuosien parasta porkkanakakkua!

Reissu oli kaiken kaikkiaan unohtumaton kokemus ja tunnen itseni etuoikeutetuksi niin reissuseuran kuin säänkin puolesta. Kuvat eivät millään muotoa tee oikeutta maisemien mahtavuudelle ja alan pikku hiljaa ymmärtämään kuinka hyvä tuuri ja ajoitus meillä oli. Mennessä Kiirunassa oli syyskuinen sade, joka jatkui melkein Fjällstationille asti. Nukutun yön jälkeen aurinko tuli esille kuin tilauksesta ja juuri kun pääsimme itse huipulta alas, meni se pilven peittoon. Paluumatkalla huipulta auringonpaisteessa avautunut näkymä tuntui vähintäänkin epätodellselta, kun Kiirunassa autossa juostiin vesisadetta ja alle 10 asteen lämpötilaa suojaan ravintolaan.

Pienen muistutuksen reitin ”helppoudesta” ja nöyryydestä luonnossa liikkuessa antoi kuitenkin se, että P4 paikallisuutisten mukaan yksi norjalainen oli samana päivänä katkaissut jalkansa laskeutuessaan takaisin Fjällstationille. Tapasimme nämä norjalaiset matkan varrella muutamaan otteeseen ja onnettomuus oli tapahtunut vain noin puolisen tuntia siitä, kun näimme heidät matkalla huipun ”sokeritopalle”. Apua oli saatu suhteellisen nopeasti pelastushelikopterin muodossa, mikä myöskin kertoo hyvästä palvelutasosta reitin varrella.

 

Paluu arkeen kesän seikkailujen jälkeen koittaa maanantaina. Nyt lähden lieventämään töihinpaluuahdistuta Skatåsin pyöräpoluille ja uimaan reitin varrelle osuviin lampiinJ

Aurinkoa!

Jätä kommentti

Kesä kaikilla, loma osalla ja ilmoja pitelee! Göteborgilaiset ovat pian hätää kärsimässä kylmien kelien vuoksi. Onneksi hetkittäiset auringon pilkahdukset tuovat tekohengitystä kesähytinään ja misääriin. Osa ottaa ilmiön huumorilla, toiset ei.

Työkaverini Sara lähetti minulle snapchatin ”sitter och fryser i Slottskogen. Semester?” (istun ja palelen Slottskogenissa, lomako?) Seuraavana päivänä tuli uusi, jossa hän oli matkalla kotikaupunkiinsa junalla. Kuvaaan oli tarkoituksella otettu mukaan se paksumpi kesätakki mutta myös sopivan leveä hymy:) Facebookpäivitykset ovat lämpiminä päivinä ”ÄNTLIGEN” (VIHDOINKIN) -luokkaa auringonkuvilla ja viidellä hymiöllä sekä kolmella huutomerkillä, mutta muuten normaalia kylmempiä säitä syytetään loman pilaamisesta.

Turistit ovat tästä ”katastrofikesästa” autuaan tietämättömiä. Heitä virtaa kaupunkiin vain turisteilemaan tai osallistumaan kesän tapahtumiin. Tulevana viikonloppuna kaupunki esimerkiksi isännöi maailman suurinta juniorijalkapalloturnausta, jossa on sekä näköä että kokoa. 1600 joukkuetta 80 maasta tuo noin 40 000 tuhatta turistia kaupunkiin. Pelejä pelataan ympäri kaupunkia ja niitä pystyy seuraamaan myös netin kautta livenä. Tunnelma on aina huipussaan! http://www.gothiacup.se/

Mitä tekevät göteborgilaiset kesällä? Grillausta Slottskogenissa, hengailua ja uintia Saltholmenilla ja eteläisessä saaristossa, kahvittelua ystävien kanssa, retkeilyä ja Lisebergiä. Veneen omistajat omistavat kesänsä veneelleen ja lähtevät purjehtimaan, kesämökin omistajat suuntaavat täyteen pakatun autonsa pois kaupungista, jalkapalloperheet satsaavat Gothia Cupiin ja monet matkustavat sukulaisten luo. Säiden salliessa. Tai sitten ulkomaille. Joka tapauksessa lomalla pitää tehdä jotakin mielenkiintoista, uutta ja hienoa hyvässä säässä ja se suunnitellaan monesti hyvissä ajoin etukäteen. Mainitsinko jo, että kesää saattaa myös edeltää päättämisen vaikeus ja stressi, sillä tällainen yhtälö voi välillä olla mahdoton?

Tänä kesänä göteborgilaisia virtaa kaupungista poispäin varmaankiin normaalia enemmän. Kesäkuun puolivälissä Göteborgs-Posten uutisoi kokonaisen aukeaman verran tulevista kesän ilmiöistä: ”Toukokuun sateet loivat ennätyksellisen murhaajaetanavuoden”, ”Mansikkaräjähdys tulollaan”, ”Uintikelit antavat odottaa” ja ”Göteborgilaiset pakenevat saetta”. Göteborgilaiset matkatoimistot olivat jo reilu kolme viikkoa sitten myyneet lähes tulkoon kaikki matkansa Turkkiin, Kreikkaan ja Espanjaan, sillä moni ”pakenee” Göteborgin sateita. Juhannukseksi odotetut mansikat (5 miljoonaa litraa) jäivät odotuksen asteelle ja niitä povattiin tulevan seuraavien viikkojen aikana – riippuen säiden kehityksestä. Tämän päivän tuorein uutinen GP:ssä oli ”Sommaren är kort – semestern regnar bort”. Lämpö antaa siis odottaa.

Itse olen oppinut tästä uutisoinnista kielellisestikin paljon. Ruotsin sana ”semester” ei siis tarkoita pelkästään lomaa, vaan tarkoin suunniteltua lomaa hyvässä säässä. Kuumin vinkkini Göteborgiin matkaaville on kerrata sääfraasit joko vanhoista ruotsin kirjoista tai ensimmäisesta googletettavasta linkistä sekä käyttää niitä jäänmurtajana paikallisten kanssa keskustellessa. Kyllä sieltä viimeistään silloin hymy ja palvelualttius tulee esille vaikka paikallisia kuinka säät ketuttaisi!

Minun kesäni menee vuoroin vieraissa -periaatteella eli tutustuessa Suomen kesään!

Nationaldagen

Jätä kommentti

Ruotsin kansallispäivä on kuin pyttipannu – monta ainesta ja sitä mitä jääkaapista löytyy sekä omat mausteet päälle.
Totta puhuen Ruotsin kansallispäivänä juhlistetaan kolmea eri historiallista tapahtumaa: Kustaa Vaasan kuninkaaksi valitsemista, vuoden 1809 hallistusuudistusta (kuninkaan yksinvallasta vallan nelijakoon) sekä Saltsjöbadsavtalet:ia, jota pidetään Ruotsin historian tärkeimpänä työmarkkinapoliittisena sopimuksena. Aiemmin päivää ”juhlittiin” Ruotsin lipun päiväna ja vasta vuodesta 1983 päivällä on kansallispäivän status. Kansalliseksi vapaapäiväksi kuuden kesäkuuta muuttui vuonna 2005, kun uskonnollisten pyhäpäivien määrää haluttiin vähentää. Toinen helluntaipäivä vaihtui normaaliksi päiväksi ja kuudennesta kesäkuuta tuli ”röd dag”.

Edellä mainitusta varmastikin voi jo päätellä, että Suomen itsenäisyyspäivän kaltaisesta juhlasta ei ehkä täällä länsinaapurissa ole kyse. Göteborgissa järjestetään ainoastaan yksi vastaanotto, jossa kuluneen vuoden aikana Ruotsin kansallisuuden saaneet toivotetaan tervetulleiksi. Tämä tapahtuu Slottskogenissa, jonne monet kokoontuvat piknikille. Ihmisiä siellä on paljon, mutta kansainvaelluksesta ei kuitenkaan voi puhua. Monet eivät koko päivää edes kummemmin juhlista, sillä se ei – historiallisistakin syistä – ole ollut tapana.

Mutta aina on toki aihetta juhlaan! Piknik on Ruotsin vastine hienolle itsenäisyyspäivän illalliselle ja göteborgilaisen perinteen mukaan kansallispäivänä on järjestetty jo useampana vuonna Picnicfestivalen, jossa juhlistetaan erilaisuutta ja yhteisöllisyyttä. Mielestäni hyvä teema kuvastamaan Ruotsin nykypäivän yhteiskuntaa. Tämä musiikkifestivaali on koko perheen tapahtuma ja ilmainen. Festivaalialue on ihan Skatåsin kulmilla ja tilaa sekä monenlaisia aktiviteetteja riittää.

 

Itse haluan onnitella Ruotsia kansallispäivän kunniaksi mahtavasta luonnosta. Vietin kansallispäivää maastojuoksukisan merkeissä (Skatås ryggar) ja puolimaratonin mittainen reitti saa turhaan huhuilla kilpailijoitaan mahtavuudessaan. Päivän kunniaksi kuudes sija olisi ollut hieno, mutta muutaman minuutin päähän jäi! Kivaa kuitenkin oli; kuvatodiste löytyy täältä.

Skatåsista kotimatka meni sopivasti Picnicfestivalenin ohitse ja matka jatkui vielä seuraaviin juhliin. Entinen työkaveri oli kutsunut minut siirtolapuutarhansa puutarhajuhliin, jota ainakin itse pidän yhteiskuntaan integroitumisen merkkinä isolla M:llä! Siellä ei nautittu piknikkiä vaan keskityttiin ruotsalaisten kansallisharrastukseen grillaamiseen! Ruoan jälkeen alkoikin sitten kimpassa ostetun ruohonleikkurin kokoaminen, jota kaikkien onneksi ei kuitenkaan illaln aikana testattu.

 

Karnevaalit sen kuin jatkuu!

Jätä kommentti

Andra Långdagen, Hammerkullekarnevalen, Summerburst, Majornas Megaloppis, Mors Dag. Voikohan yhteen viikonloppuun enää enempää mahtua! Olen jo aikaisemmin maininnut, että Göteborgissä riittää näkemistä ja tekemistä, mutta mennyt viikonloppu on yksi hurjimmista!

Hammarkullekarnevalen, joka tituleeraa itseään Ruotsin suurimmaksi karnevaaliksi, juhli tänä vuonna nelikymppisiään! Karnevaali sai alkunsa paikallisen nuorisokerhon aloitteesta ja vuosien varrella siitä on muodostunut monikulttuurinen kansanjuhla. Hammarkullen on yksi Göteborgin 70-luvulla toteutetun miljoonaprojektin kaupunginosia, joka sijaitsee jonkin verran syrjässä eikä ole parhaalla mahdollisella maineella varustettu. Rivissä tönöttävät korkeat ja ankeat betonikerrostalot saavat kovasti ihmisiä ja elämää ympärilleen aina karnevaalien aikana. Hienoja pukuja, erikoisia tansseja, eksoottista ruokaa, hyvä tunnelma sekä ainakin yksi ylpeyden aihe alueen asukkaille! Sunnuntaina karnevaalikulkue tanssii aina pitkin Aveny:tä ja näkemistä siinä komeudessa riittää pariksi tunniksi.

Osa Andra Långdagenin kävijöistä ehkä selvisi sunnuntaina Hammarkullekarnevaaleja katsomaan, mutta osa varmastikaan ei. Andra Långgatan on noussut viimeisinä vuosina kulttiasemaan. Kymmenen vuotta sitten, kun itse katufestivaalit (Andra Långdagen) saivat alkunsa, oli katu syrjässä ja rähjäinen. Festareiden myötä maine on kiirinyt, katukuvaa ehostettu, arveluttavat pytinkit vaihtuneet ravintoloihin ja ns. oikeisiin kauppoihin. Tämä on johtanut käsitteen ”Andra Lång” muodostumiseen: rentoa oleilua, vaihtoehtoista kulttuuria ja hyvä tunnelma. ”Öl på Andra lång” luetaan jo göteborgilaiseksi harrastukseksi ja elämäntyyliksi. Viimeisen vuoden aikana myös hipsterit ovat vaeltaneet Linnégatanilta kohti Järntorgettia ja löytäneet myös Andra Långille ja katu on myös löytänyt tiensä useisiin matkaoppaisiin ns. aitona Göteborgina. Kerran vuodessa, toukokuun viimeisenä lauantaina koko tämä käsite muuttaa siiis kirjaimellisesti ulos kadulle ja melusta häiriintyvät asukkaat saavat kiltisti tyytyä joko olemaan mukana tai pakenemaan. Tänä vuonna 7800 ihmistä täytti tämän n. 800 metriä pitkän kadun. Siellä varmasti tanssittiin ja hypittiin kyynärpää kyynärpäässä kiinni.

Monet ovat huolissaan kuinka kesä on Ruotsissa jäljessä ja kuinka toukokuu oli kylmin sitten vuoden 1962. Kesän tulosta en uskalla kommentoida mitään, mutta Ruotsissa ollaan Suomea pari viikkoa jäljessä sekä äitienpäivän vietossa että koulujen loppumisessa. Kun Suomessa lakkiaisten kolmannetkin rääppiäiset on pidetty, niin täällä vasta valmistaudutaan juhlien jatkumoon. Jokaisella lukiolla on oma päättäjäispäivänsä, joten valkolakkeja, valkoisia mekkoja sekä pukuja näkyy katukuvassa koko kesäkuun. Ja jos ei näy, niin ainakin kuuluu, sillä paikallisen tavan mukaan uudet ylioppilaat juoksevat koulusta ulos joihalle parkkeerattuihin rekkoihin. Varusteina kunnollinen äänentoisto, jokaiselle kaulassa roikkuva pilli sekä aimo annos uskoa tulevaisuuteen. Vähän niin kuin Suomessa vanhojen päivänä konsanaan, kelit on täällä vain lämpimämmät.

Siinä vaiheessa kun sain sunnuntaina Valhallabadenissa  uida väljissä vesissä, Liesebergin hotelli Hedeniin pääsi ilman pöytävarausta spontaanibrunssille ja Nordstanissa pystyi palkanmaksuviikonloppuna hengittämään sekä kävelemään niin tiesin, että en ole menossa virran mukana enkä sitä vastaan, vaan olen tosiaankin valinnut sivuraiteen! Ei onneksi kuitenkaan ole sellainen olo, että olisi menettänyt vuoden tapahtumarikkaimman viikonlopun. Kaikki on jo vähintään kertaalleen koettu ja seuraavillekin viikonlopuille riittää niitä periruotsalaisia ja -göteborgilaisia tapahtumia ja viikot näin kesälomaa odotellessa menevät nopeaa:)

20150531_143114

Brunssi jäi kesätauolle ja täällä valmistaudutaan varmasti turistien massavaellukseen!

20150531_135808

Bagel with extra everything! Hotel Lieseberg Hedenin amerikkalaista brunssia voi suositella.

Folkfest!

Jätä kommentti
20150523_123548

Hymy on sopivan leveä jo ennen starttia…

Vuoden saldo: 47013 maaliin tullutta juoksijaa, 100 000 litraa vettä, 65 000 banaania ja hieno juoksusää!

Itse pääsen tilastoihin mukaan yhtenä maaliin tulleista! Ja vettä meni ainakin se litra; suurin osa suuhun ja loppumatkasta myös päätä viilentämään. Sää oli, kuten aina, lämmin! Omaan henkilökohtaiseen saldoon voi myös laskea muutaman kyynärpääiskun otsaan, kaks rakkoa kynsien alle sekä hyvät muistot.

Vuoden erikoisuuksiin kuului boråslainen pariskunta, joka kirjaimellisesti juoksi puolimaratonin alttarille ja menivät naimisiin maalialueella. Sain tilaisuuden onnitella etukäteen, kun starttasimme samassa ryhmässä. Matkaa siivitti myös työ- ja reenikavereiden kannustus ja huudot, että kovempaa pitäis juosta. Radan aikaisemmin tylsimmällä osuudella sain kuulla mistä urheiluseura ”FK Vittus” on saanut nimensä. Seuran paitaa kantanut juoksija totesi, että tämä päällä pitäisi kyllä joskus päästä Suomeen juoksemaan. Uutta oli myös se, että jalat olivat pirteämmät kuin koskaan aikaisemmin ja oma henkilökohtainen ennätys parani useammalla minuutilla.

Ennätysajat on aina mukava bonus ja nälkä kasvaa syödessä. Näin käy myös itse Göteborgsvarvetille; Tapahtumaa on mainostettu suurimpana puolimaratonilla ja järjestäjien ensi vuoden tavoitteena on päästä maailman suurimmaksi pitkän matkan tapahtumaksi. New Yorkin maratonilla on maaliin tulleita juoksijoita 50530 ja tämä halutaan siis rikkoa. Tapahtuma voi tuskin ilmoittautujamäärältä kasvaa (64 000 ilmoittautunutta juoksijaa), joten reenitaktiikkaa muutetaan sen verran, että ensi vuonna oman starttipaikkansa voi myydä laillisesti järjestäjien kautta. Tällä toivotaan, että useampi itse asiassa ilmestyy sekä lähtö- että maaliviivalle.

Illalla paljetteja sateli tv:ssä Euroviisuvoiton ja siinä samalla monen varvetennätyksen kunniaksi. Ennen kuin kaikki glitterit olivat edes kerinneet laskeutua, niin spekulaatiot ensi vuoden viisukaupungista alkoivat. Malmö spurttasi viime kerralla Tukholman ohi ja tällä kertaa myös Göteborg kisaan mukaan! Oma varma veikkaukseni on, ett Varvetin aika- ja lihaskipujen vertailu täyttävät työpaikkojen kahvihuonekeskustelut ainakin keskiviikkoon asti!

unnamed

…ja mitalin kanssa mahdollisesti vielä leveämpi!

Kello käy!

Jätä kommentti

Göteborgsvarvet lähestyy, banaanin ja pastan kulutus on kaupungissa huipussaan ja sininen linja koristaa jo katuja!

20150517_165735

Vuosien varrella tämän näyttämän ajan arvoituskin on selvinnyt!

Juoksin ensimmäisen Göteborgsvarvetin vuonna 2006. Silloin se tuntui oivalta tavalta päättää vaihto-oppilasaika Göteborgissa; kokea jotakin uutta sekä ennen kaikkea tyypillistä göteborgilaista. Silloin menin halpaan, kun joku kertoi, että Skatåsissa oleva kello tikittää tunteja Varvetin starttiin. Sinisen linjan ilmestyminen keskustan kaduille nosti jännityksen tasoa entisestään ja kohta oltiinkin jo kaupassa ostamassa suolatikkuja, kun Varvetin sivuilla neuvottiin niitä syömään starttia edeltävänä päivänä. Ohjeista toimeen ja maaliin tultiin!

Lauantaina juoksen mun kahdeksannen Varvetin. Tilastoja ei kyllä löydy niin monelle; yhtenä vuotena olin Jasmin sen jälkeen Carl-Magnus ja David. Varvetin ilmoittautuminen menee täyteen viimeistään lokakuussa, mutta 64 000 juoksijasta yleensä noin 45 000 starttaa. Starttipaikkojen kauppa käy siis tällä hetkellä kuumimmillaan ja mitä nopeemmasta starttityhmästä on kyse, sitä korkeampi hinta. Viimeiset vuodet olen juossut omalla nimellä joten omatunto alkaa olemaan jo suurin piirtein puhdas.

Tapahtumassa käydään puolimaratonin ruotsinmestaruuskisat, mutta kyseessä on ennen kaikkea kansanjuhla. Reitin varrella on normaalisti yli 200 000 kannustajaa ja tunnelma sen mukainen. Osa juoksee tavoitellakseen aina vain parempaa aikaa, osa vain osallistuakseen. Juoksijaa on moneen lähtöön ja osa jää valitettavasti myös radan varrella. Varvet on tullut tunnetuksi jouksutapahtumana, jolloin on aina kesän ensimmäinen hellepäivä. Jos täällä haluaa mennä naimisiin hyvässä säässä ennen juhannusta, niin kannattaa valita Varvetin päivä – takuuvarma helle ja auringonpaiste. Mukava katsojille ja vähemmän mukava niille, jotka juoksee päivän kuntoon nähden liian lujaa. Eilen GP:ssä olikin artikkeli, jossa oli merkattu reitin yleisimmät tuupahduspaikat sekä merkitty sairastuvat ja ambulanssin passipaikat.

Juoksun jälkeen alkaakin sitten hirveä aikojen vertaaminen ja selittely suuntaan jos toiseen. Kiusaan usein kavereita ja kieltäydyn vastaamasta; vastaan vain oliko kivaa vai ei. Jääräpäisimmät menevät tulospalveluun katsomaan jälkeenpäin kun eivät pysty luovuttamaan! Omana tavoitteena on nauttia tapahtumasta, olla menettämättä useampaa varpaankynttä sekä saada se paras palkinto: hyvä mieli ja kuppi kahvia kexchokladin kanssa maaliintulon jälkeen!

20150519_065319

Tiistain työmatkalla juoksin linjaa pitkin ihan vaan fiilistelyn vuoksi!

Lauantain sää on kyllä vielä arvoitus. Tässäkin kuvassa näkee sateen määrän ja toukokuu onkin ollut seudulla sateisin koko 2000-luvulla.

Polkujuoksijan paratiisi

Jätä kommentti

ja tänään meni kyllä useempikin pr maastopyörällä rikki!

 

Helatorstai on Ruotsissa yleinen vapaapäivä. Tai oikeastaan ns. punainen päivä (röd dag), kuten nämä täällä on kalenterin värikoodien mukaan nimetty. Ruokakaupat täällä on aina auki 7-23, mutta jotkut pienemmän liikkeet ovat pitäneet ovensa tänään kiinni. Huominen perjantai on usealla töypaikalla ”klämdag”. Loukkuun, listinyt  tai puristuksiin jäänyt päivä; joka tapauksessa kyse on kahden vapaapäivän väliin jäävä normaali päivä, joka useasti annetaan vapaaksi ainakin koulumaailmassa vapaaksi. Ei ole nimellä kuitenkaan päivää pilattu eikä kyllä säälläkään, sillä tänään täällä on ollut täysi suomalainen kesä!

Ja ennen helatorstaita useammilla viranomaisilla ja liikuntapaikoilla on lyhennetyt aukioloajat. En ajatellut asiaa eilen, mutta todennäköisesti tulen ajattelemaan seuraavalla kerralla. Valhallabadettiin oli tarkoitus mennä kaverin kanssa uimaan, mutta olosuhteiden pakosta käytiinkin kävelyllä Örgrytenin kaupunginosassa. Örgryte gamla kyrka on yksi Göteborgin hienoimmista ja itse puuomakotialue on myös käymisen arvoinen. Alue on rakentamisestaan asti ollut kaupungin varakkaiden huudossa ja tänäkin päivänä trendi on sama. Maisemat ovat hyvin ruotsalaisia, volvoja  ja saabeja on pitkässä rivissä ja yksi jos toinenkin kultainen noutaja kävelee kaduilla vastaan:) Örgryte sijaitsee aivan Lisebergin vieressä, hyvin lähellä kaupungin keskustaa.

 

20150513_194221

Joka toinen volvo, joka toinen saab. Yks kultainen noutaja on just tulossa kuvan oikeesta laidasta:)

Vapaapäivään sattui kyllä melkoinen harmitus, kun odottamalla odotin Vaarojen maratonin ilmoittautimisen aukenemista. Mutta ei se auennut vaikka kuinka odotti. Olin valmis lähtemään varta vasten Suomeen, mutta taidan päätyä tässä Skatåsissa samana viikonloppuna juostavaan ”Skogsmaraan”. Ei tarvitse kisata ainakaan ilmoittautumisessa, vaan voi säästää sen itse tapahtumaan jos sille päälle sattuu! Olen varmasti sen joskus jo todennut, mutta sanonpa uudestaan: Göteborg on polkujuoksijan paratiisi. Ja juoksutapahtumiakin (maastossa) riittää laidasta laitaan; toukokuusta lokakuuhun melkeinpä jokaiselle viikonlopulle. En kyllä tule omalla kompromissiratkaisulla pääsemään samoihin korkeusmetreihin, mutta osan niistä sain jo tänään Änggårdsbergenin poluilla. Kyllä isompikin ketutus siirtyi päästä jalkoihin kun metsään pääsi. Ja sinne metsään se kyllä sitten jäikin, sen verran kovaa tänään mentiin.

 

 

Cortégen!

Jätä kommentti

Vapputraditiot kunniaan ja Cortégenia katsomaan!

20150430_191424

Göteborgin teknillinen yliopisto Chalmers järjestää opiskelijoilleen vapunaikaisen kilpailun, jossa eri koulutusohjelmat kilpailevat parhaimman kulkuneuvon rakentamisesta. Sanalla ”parhaimman” on todellakin monta merkitystä; isoin, rumin, kekseliäin, äänekkäin – you name it. Kulkuneuvon on jollakin tavalla kommentoitava tai esitettävä kuluneen vuoden mediatapahtumaa. Vapaavalintaista sellaista. Kansanhuvista on joka tapauksessa kysymys, sillä keskustan kaduille kertyy useampi tuhat ihmistä seuraamaan vapunaaton kulkuetta, joka on kulkenut jo vuodesta 1909! Popcorninmyyjät ja makkarakojut ovat paikalla, joten tämä vastaa vähintäänkin ulkoilmateatteria tai -elokuvia!

Omat suosikit löytyivät  Gøteborgin ruuhkamaksujen poliittisen käsittelytavan kommentoimisesta ja kuinka kansanäänestyksen selvä ei saadaan muutettua selväksi ”ja”:ksi! MM-hiihtojen norjalaisten voiteluhässäkkä ja Alladin konvehtirasian ”trippelnötin” katoaminen naurattivat myös erityisen paljon. Marabou kun päätti poistaa kyseisin kestosuosikin rasiasta mikä johti siihen, että vanhoja, trippelnøtin sisältäviä konvehtirasioita myytiin Traderassa aivan järjettømillä hinnoilla!  Tässä nähdään kuinka arvokkaita perinteet voivat olla:) Sama pätee myøs Cortégeniin; paikalle on päästävä vaikka se tälläkin kertaa päättyi sinisiin huuliin ja tunnottomiin sormiin.

Hyvän maun rajoissa liikutaan mielestäni suurimman osan ajasta, joskin Malaysian Air:n lentokoneiden katoamisen kommentointi sai ainakin minun ja kavereideni kulmakarvat nousemaan ja hymyn hyytymään hetkeksi. Rakennelmien tai kulkuneuvojen tai valjakkojen teemoja riittää siis todellakin laidasta laitaan!

 

Suomen mittakaavoihin vapunaaton juhliminen ei mielestäni Ruotsissä ylety. Ei edes, vaikka omat vertailukohteeni löytyy Oulussa, jossa jopa humanistitkin ovat ainakin kerran opiskeluaikanaan vesibussin kyytiin astuneet! Myös munkit ja simat laskettaisiin täällä ulkomaalaisiin ”en oo ikinä kuullut”-eksoottisuuksiin. Vai eikös ne viikingit juoneet simaa? Metrilakuja saa ostettua jos hyvä tuuri käy ja vappukulkueita toukokuun ensimmäisenä päiväna riittää kyllä sitten senkin edestä!

Käytin tilaisuuden ja Gøteborgin hyvät matkayhteydet hyväkseni ja lähdin Tanskaan ylimääräistä vapaapäivää viettämään. Vappumarssin sijasta marssin auringonpaisteessa taidemuseo Louisianaan ja entiseen kotikaupunkiini Helsingøriin tuttuja tapaamaan.

Cykelköket

Jätä kommentti

Täällä tarjoillaan sanan mukaisesti kettinkiä, öljyä ja työkaluja!

20150426_132657

Cykelköket läheisen kirjaston pihalla!

Mistään ruokapaikasta ei kuitenkaan ole kyse, vaan tämä on tee-se-itse -pyöräverstas. Symbolisella jäsenmaksulla saa sekä apua että välineitä pyörän korjaamiseen. Verstasta pyöritetään vapaaehtoivoimin ja se on perustajiensa mukaan yksi tapa sekä ylistää pyöräilyä että kohottaa pyöräilyn statusta. http://www.cykelkoket.org/

Tällaiselle himopyöräilijälle, joka osaa paikata puhki menneen kumin ja vaihtaa jarrupalat on tämä oiva tilaisuus oppia rassaamaan pyörää itse. Tai ainakin yrittämään ennen kuin jättää sen pyöräliikkeen osaavampiin käsiin! Tässä on jo jonkin aikaa kerännyt rohkeutta mennä kaveriden puheille ja tänään siihen tarjoutui oiva tilaisuus, kun cykelköket tuli läheisen kirjaston pihalle! Varapyörän ketju lyheni ja sen jälkeen suunta otettiin kohtia kotia ja maastopyörän hakuun!

IMG-20150426-WA0012

Kevättä rinnassa

Jätä kommentti

Ja eteinen täynnä kuraa ja käpyjä!

Nyt on Skatåsin ja Ånggårdsbergenin mutaa tuotu kengissä kotiin ihan urakalla. Säät on suosineet ja luonto alkaa heräämään henkiin – ja minä sen mukana. Tänään maastopyörälenkillä näin sen pari tuhatta valkovuokkoa ja lehtisilmuja mustikanvarsissa.

Viime työviikon kohokohta oli täällä vuosittain järjestettävat Vetenskapsfestivaalit. Noilla tiedefestivaaleilla on tarjolla luentoja ja työpajoja sekä näyttelyitä niin luonnontieteiden kuin tekniikankin aloilta. Tämän vuoden teemana oli ”liv och död” siis elämä ja kuolema. Kävin itse kuuntelemassa kuinka Koleraepidemia koetteli Göteborgia 1834 (historiasta ja lääketieteestä kiinnostuneen tilapäistaivas) sekä vein yhden opiskelijaryhmistäni luonnontieteiden ja tekniikan työpajoille. Mukaan tarttui tietoa Wikipedian kuvakisoista ja sateenkaarista. Ensi viikolla saan kuulla lisää, kun ryhmäläiset pitävät esitelmiä oppimistaan asioista.

Tällä kertaa ajattelin antaa vinkkejä Göteplatsenin valloittamiseen. Kävin itse pitkästä aikaa Göteborgin taidemuseossa Konstmuseetissa. Pääsiäislomaviikolla museo tarjosi opastettuja kierroksia museon ns. salaisiin huoneisiin, jonne yleisöllä normaalisti ei ole asiaa. Pääsimme vierailemaan konservatoriossa sekä näimme joululahjapiilon – vanhan projektorihuoneen luentosalin yläosassa, siis huoneen, joka nykyään on korvattu luentosalin kattoon kiinnitetyllä pienellä projektorilla.

2015-04-09 14.55.35

Taidemuseo on yksi niistä museoista, joka on kaupungin omistuksessa ja sisäänpääsy maksaa 40 kruunua. Ja samalla kortilla pääsee siis 4 muuhun museoon (kaupunginmuseo, röhska, sjöfartsmuseet ja naturhistoriska) joten tuntia kauempaa ei välttämättä kannata olla. Mutta käymisen arvoinen paikka joka tapauksessa! Lähiympäristössä riittää katsottavaa jos säät vain suosivat: Poseidonin patsas heti museon edessä, Lorensbergin alue museosta katsottuna vasemmalla sekä kaupunginkirjasto viistosti oikealla.

2015-04-09 14.46.00

Götaplatsenin alue rakennettiin 1923 vuoden maailmannäyttelyyn ja Poseidonin patsas pystytettiin 1931. Carl Millesin alkuperäisessä patsaassa ruumiinosien kokosuhteet olivat oikeat, mutta yleisön reaktioiden johdosta nykyiseen patsaaseen on tehty tiettyjä pienennyksiä. Kokoa katosi, mutta Poseidonin käteen ilmestyi vastapainoksi kala. Jos patsasta tarkastelee Konserttitalon portailta voi sielunsa silmin nähdä Millesin naureskelemassa partaansa;) Kuten arvata saattaa, on Poseidonin patsas luvattomien kylpyjen ehdoton ykkönen! Useimmat turistit tyytyvät istuskelemaan ja ihailemaan patsasta mutta paikallisille teknillisen alan opiskelijoille (ja kyllä muillekin) patsas muuttuu aina tilanteen sattuessa polskimisaltaaksi.

Götaplatsenia nimitetään Göteborgin kulttuurin kehdoksi, sillä myös kaupunginteatteri sijaitsee täällä. Ja juuri kaksi vuotta kestäneen remontin läpi käynyt kaupunginkirjasto! Mainitsemani Lorensbergin alue oli kaupunkin kerman asuinalue 1900-luvun alussa. Alueen taloilla riittää näköä ja kokoa.

Götaplatsenilta alkavan Avenyyn varrella sijaitsee moniakin ketjukahviloita, mutta suosittelen kahvitaukoa joko Viktors kafeessa (https://www.facebook.com/viktorskaffe?sk=info&tab=overview) Geijersgatanilla tai kaupunginkirjaston kahvilassa!

 

2015-04-09 13.20.28

Suomireferenssejä löytyy tällä hetkellä myös Landarkivetistä (Arkivgatan 9), jossa on esillä näyttely sotalapsista. Landsarkivet sijaitsee kivenheiton päässä taidemuseosta, ja on rakennuksenakin sen 200 metrin kiertomatkan arvoinen.

2015-04-13 17.13.38

 

 

 

 

Yhteystiedot