Jaa sivu:

Perhereissu autolla suurelle sillalle ja takaisin

1 kommentti

Matkalla Tanskaan Ruotsin poikki halusimme nauttia reissusta yhtä paljon kuin määränpäästä. Katsoimme Google Mapsia silmä tarkkana, selasimme nettisivuja ja teimme suunnitelman, jonka jaan tässä tarinan muodossa. Lisää vinkkejä kohteista löydät VisitSwedenin kotisivuilta.

Pääsimme lomatunnelmaan heti heinäkuun ensimmäisenä perjantaina, kun mieheni riensi suoraan töistä laivaterminaaliin, ja me ajoimme 5-vuotiaan poikamme kanssa auton laivaan. Perillä jätimme heti Tukholman taaksemme ja suuntasimme pääkaupungin tunneleita kohti etelää.

Kalmar, piipahdus Öölannissa ja Karlskronassa

Ajo Kalmariin kesti reilut viisi tuntia, sillä Öölannin suuntaan matkasi yksi jos toinen karavaanari. Pikkutiet olivat kauniita, ja luonto jotenkin karua, vaikka ympärillä oli paljon peltomaisemaakin. Jaloittelimme pariin otteeseen ja piipahdimme mm. Maxissa syömässä Ruotsin parhaat hampurilaiset ja Kalmarin kaupungissa, jonka linnan vallihauta oli pojan mieleen.

Poika tykkäsi potkutella vallihaudan silloilla ja rampeilla Kalmarissa.

Poika tykkäsi potkutella vallihaudan silloilla ja rampeilla Kalmarissa.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Iltapäivällä lähdimme Kalmarista Öölantiin käymään. Pitkulaisen saaren uimarannat kutsuivat, kun mittari näytti yli 30 astetta! Illan tullen palasimme siltaa mantereelle ja jatkoimme etelään, Karlskronan suuntaan. Vaikka Glasriketin alue oli aivan lähellä, sivuutimme sen tällä kertaa.

Skoonen halki länsirannikolle

Karlskronan kaupungista nautimme pikaisesti aamulenkillä. Keskusta oli sympaattinen, ja sen vanhimmat talot olivat matalia ja tyyliltään jotenkin merellisiä ja erikoisia. Vaikka Karlskronassa olisi ollut reilusti nähtävää lapsiperheelle, esim. Marinmuseum ja Boda borg, lähdimme aikaisin, jotta ehtisimme Malmön paikkeille ennen puoltapäivää.

Maisemat muuttuivat, ja poika jaksoi ihmetellä tuulivoimaloita, jotka täplittivät kumpuilevaa ja viljavaa maaseutua. Minä ilahduin yllättävästä pysähdyksestä (joita lapsiperheessä sattuu!) E22:n varrella Fjälkingessä. Suuren parkkiksen edessä luki Eko, mutta kyseessä ei ollutkaan luomukauppa, vaan aletavaratalo, aivan kuin pieni versio Tuurin kyläkaupasta. Mies löysi monet parit hyviä farkkuja, ja minä ostin kynttilälyhtyjä ja muuta sisustustavaraa pilkkahintaan. Rehtiin ja reippaaseen kyläkauppatunnelmaan toi pikantin lisän iskelmämusiikki (”dansbandsmusik”) rosoisista kaiuttimista.

Fjälkingessä nautimme reissun parhaat jätskit!

Fjälkingessä nautimme reissun parhaat jätskit!

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Sitten äänimaailma vaihtui taas Bamse-satuihin autossa, ja matka jatkui kohti Malmötä. Reittimme kulki yli Öresundin sillan, joka oli pojasta varsinainen huvipuistoelämys, ja niissä merkeissä kuluikin sitten pari päivää kun nautimme Tanskan huvipuistotarjonnasta.

Matkalla Kolmårdeniin pyörsimme päätöksemme pikkuteistä

Kun palasimme sillan yli Ruotsiin, yövyimme ensin idyllisessä bed & breakfastissa keskellä Skoonen maaseutua. Ajelimme pikkuteitä, joiden yli puut kaartuivat, ja söimme paikallisia herkkuja. Vaikka ilmassa oli pientä matalapainetta, se ei heti haitannut pitkän helteen jälkeen. Mutta sitten sää muuttui täysin, ja kaatosateessa suuntasimme suosiolla moottoritie E4:lle. Sadeveden määrä oli niin hurja, että radion ääni jäi toiseksi ja takapenkin matkustaja nukahti istuimeensa.

Bamsen maailmassa sain oikaista takapenkillä, kun poika hoiti ajohommat!

Bamsen maailmassa sain oikaista takapenkillä, kun poika hoiti ajohommat!

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Pirteän pojan ilo oli ylimmillään, kun pääsimme perille Bamsen maailmaan. Huono sää oli pelottanut tiehensä monet Kolmårdenin kävijät, ja laitteisiin oli lyhyt jono aina Bamsen hunajakarusellista perinteiseen Safari-elämykseen. Aurinko pilkahti taas pilvien lomasta, ja nautimme delfinaarion esityksen jälkeen vielä villieläinten katselemisesta. Viimeiset energiat poika purki leikkipaikan kiipeilytelineissä. Sitten matkasimme läheiseen Norrköpingin kaupunkiin yöpymään. Valitsimme majapaikan kaupungissa ihan hinnan vuoksi, mutta kyllä Norrköpingissä olisi riittänyt nähtävää sielläkin.

Hei hei, Kolmården!

Hei hei, Kolmården!

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Pari päivää pääkaupunkiseudulla

Kolmårdenin jälkeen perheen miehet vakuuttivat, että heillä riittää kyllä vielä energiaa käyntiin Tom Tits Experimentissä. Ajo Norrköpingistä tähän pientä Heurekaa muistuttavaan kohteeseen Södertäljessä sujui nopeasti, ja minä vein auton liityntäparkkikselle ja nousin paikallisjunaan Tukholman keskustaan. Virkistyneenä shoppailusta poimin pojat autoon iltapäivällä, ja suuntasimme Södertäljestä Brommaan Tukholman länsipuolelle.

Varaamamme hotelli Mornington Brommassa osoittautui (päivällistä lukuunottamatta) vallan mainioksi. Hotellin teema oli urheilu, ja vietimmekin illan ja seuraavan aamun liikunnan parissa. Kun mies juoksi intervallitreenejä kattokerroksessa, minä tutustuin pojan kanssa kuntosaliin, jonne lapset saivat tulla iästä riippumatta mukaan. Väline- ja laitevalikoima oli loistava, ja poika sai kokeilla ensimmäistä kertaa mm. kuntonyrkkeilyä. Kokemus oli ikimuistettava, kun sai olla vanhempien kanssa ”salilla treenaas” Tukholmassa. (Tarjolla olisi ollut myös hurjia haasteita vähän isommille innokkaille, kuten kiipeilyä hotellin julkisivua pitkin!)

Ennen laivalle paluuta viivähdimme vielä päivän verran Uppsalassa sukuloimassa. Kävimme vain ostoskeskus Gränby Centrumissä ja Gränbyparkenin leikkipuistossa – peruspaikkoja, joissa voi elää hetken ruotsalaisen arjen keskellä. Matkaväsymys oli jo aikamoista, ja useat lapsiperhekohteet, mm. Lennakatten-museojuna, oli tullut koettua jo edeltävinä kesinä.

Mitä jäi ensi kerralle?

Seuraavalla reissulla tuskin jatkamme sillan yli Tanskaan, sillä Ruotsissa riittää nähtävää. Mies on jo vuositolkulla puhunut jostain vesiseikkailupuistosta, aivan upeasta paikasta, missä hän kävi pienenä perheensä kanssa. Paikallistimme sen pitkällisen tutkimustyön tuloksena Skara Sommarlandin paikkeille, ja sitä olisi tarkoitus testata sitten ensi kesänä, kun poika osaa jo uida paremmin.

Siihen voisi yhdistää yhden minua kiinnostavan kohteen, Götan kanavan. Haaveilen pienen tönön vuokraamisesta jostain sulkujen läheltä. Ehkä perheen miehet lähtevät tuonne vesipuistoon, kun minä luen lehtiä ja kuikuilen veneitä sen pienen mökin puutarhasta. Keitän ruotsalaiset fikat, kuuntelen radiosta paikallista humppaa ja popsin mandelkubb-pikkuleipiä posket pyöreinä. Sitten onkin hyvä palata tuonne Morningtonin hotelliin pariksi päiväksi hikoilemaan!

Teksti ja kuvat:

Johanna Blåfield

1 kommentti

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Voit käyttää näitä HTML-tageja ja attribuutteja: <a href="" title=""> <abbr title=""> <acronym title=""> <b> <blockquote cite=""> <cite> <code> <del datetime=""> <em> <i> <q cite=""> <strike> <strong>

Yhteystiedot